Julkisesti nyt tiedotan, että on vain ajan kysymys, kun sossun tädit ovat ovella. Tässä osoitteessa nimittäin imetyksen vähentyessä tuntuu maito pakkautuvan entistä enemmän aivoihin ja oho hups on aika yleinen ilmiö.

Tässäpä muutama esimerkki parilta viime päivältä.

Laturi oli jäänyt pistorasiaan ja rakas lapsonen oli juuri työntänyt laturin piuhan suuhunsa. No oho. Ja tuota sähköjänistä ei kyllä tarvitse ladata enää yhtään täydemmäksi.

Vieraillessani vanhemmillani huomaan olohuoneen toiselta puolelta, että pieni kullanmurunen roikkuu avoimesta vauvaportista ensimmäisellä portaalla pitkän portaikon yläpäässä. Hupsanssaa. Yllättävän nopeasti sitä äiti oppii parkouria, kun kirmaa huonekalujen yli kämpän toiselle puolelle.

Hedelmävälipalatuokion jälkeen oli aika ottaa vesihörppy. Olisi ehkä kannattanut olla jättämättä nektariinia leikannut hedelmäveitsi vähän kauemmaksi, koska pieni mussukka heilutteli sitä hetkessä kuin Hotelli Ruandassa konsanaan. Hupsistaheijaa. Onneksi säilyttiin ilman vakavampia fyysisiä vammoja, henkisistä en ole niin varma.

Onneksi nyt se nukkuu. Eikä se vielä osaa tulla pää edellä ulos pinnasängystä. Eihän?