Ja tämä tarina on tosi.

Veljeni pyysi äitiäni ja minua avuksi pienen poikansa lapsenvahdiksi viime viikonloppuna toiseen kaupunkiin, kun veljeni vaimoineen osallistui golfkilpailuun. Eli kaksi naista, yksi touhusanteri ja yksi vauva olivat aikeissa viettää mukavaa kesäpäivää Hangossa.

Päivä oli oikein mukava ja onnistunut, aurinkoinen ja lämmin. Näin jälkikäteen kaikki meni todella hyvin, mitä nyt hienoinen paniikki meinasi iskeä jo kättelyssä, kun pääsimme Hankoon perille. Veljeni oli nimittäin unohtanut pakata vauvalle vaunut mukaan. Hups #1.

”Mieti nainen, mieti” kajahteli otsalohkossani kun yritin keksiä pikaratkaisua siinä viidessä minuutissa, kunnes veljen piti poistua paikalta. Ah, rintareppu! Tosin veljen poika ei sinne suostu oikein menemään, mutta meidän touhusanterin sinne saa vielä jotenkin sullottua pienen protestin saattelemana. Ja kyllähän sitä kymmenkiloista ihan iloisesti kesähelteellä kanniskelee. Tosin rintareppuun tottumaton saattaa liottaa manducan häntää vessanpönttöä myöten erinäisissä paikoissa, mutta mitäs pienistä. Hups #2.

Maitoa oli vauvaa varten pumpattu suuret määrät ja näiden säilömistä varten oli mukana sähkökäyttöinen kylmälaukku. Sitä ei kylläkään meinattu millään saada toimimaan, vauva makoili hotellihuoneen sängyllä kakat housuissa, kun kaksi naista yritti epätoivoisesti ymmärtää, miksi piuhan yhdistäminen ei saanut aikaan turvallista hurinaa. Syy selvisi aika nopeasti olevan end user error. Hotellihuoneen avaimella olisi pitänyt aktivoida sähköt. Hups #3.

Ja tulihan sitten tietysti ne klassiset rapatessa roiskuu -pissat kaaressa vauvan toimesta äitini uudelle villatakille. Tasapeli meillä nyt siis virtsaisten hajuhaittojen suhteen. Hups #4.

Vihdoin vauva oli saatu Tirpan matkarattaisiin nukkumaan, kun rattaat saa vaakatasoon. Tirppa oli istutettu syöttötuoliin odottamaan lounasta, mutta kaksi naista onnistuivat valitsemaan Hangossa sen yhden ainoan ravintolan, joka oli kuulemma avattu edellisenä iltana. Eli ravintola oli ensinnäkin täynnä ja toiseksi Tirpan ruoan lämmittämisessä meni ystävälliseltä keittiöhenkilökunnalta kovin kauan, koska eivät kuulemma olleet asentaneet mikroa vielä paikalleen. Hups #5. Lämmin ruoka saatiin kyllä lapattua sisään ihan viime hetkillä.

Vauva nukkui autuaasti tuntikaupalla. Ehdimme syödä, käydä Tirpan kanssa keinumassa, Tirppa otti tirsat rintarepussa kun kävelimme Hangon katuja ja pysähdyimme rannalle jäätelöllekin. Tosin aika pian jäätelöpysähdyksen aikana matkarattaista alkoi kuulua nälkäinen rääkynä, joten ensireaktioni oli heittää ei-vielä-täysin-syöty jäätelöni roskiin ja kurvata nopeasti hotellille. Paitsi että sinä samaisena hetkenähän vauva vajosi takaisin unille, eli jäätelön olisi hyvin voinut syödä kokonaan ja rauhassa auringosta nauttien. Tämä oli kyllä se pahin Hups #6, koska mieli teki dyykata jäätelö takaisin.

Loppu hyvin kaikki hyvin, ja ei, en dyykannut sitä jäätelöä.

[Hurmosmamma]