Tässä on tullut huomattua jännä ilmiö liittyen lasten vaatteisiin. Nimittäin niiden kuulemma pitäisi olla joko mahdollisimman halpoja tai sitten Me & I:ta

Se alkoi jo raskausaikana. Kaikki varoittivat, että älä vain osta liikaa vaatteita, äläkä varsinkaan pienimpiä kokoja, koska ne jäävät pieniksi. Älä myöskään osta turhia vaatteita kuten neuleita tai huppareita. Itseasiassa ei mitään pään yli vedettävää. Eikä varsinkaan uutena, ainoastaan kirpparilta. Ja kirpparillakin saa maksaa vain alle euron per body.

Paitsi jos on miikkaria. Sitten saa ostaa mitä vaan ja kuinka paljon vaan, koska ne ovat ihania.

Itse en lukeudu erityisiin miikkarifaneihin, mutta myönnän ostavani kyllä muita liiankin kalliita turhakevaatteita Tirpalle välillä ihan vain siksi, että ne ovat söpöjä tai sattuu huvittamaan. Toisaalta noudatan samaa periaatetta myös omissa vaatteissani. Isäni mielestä olen shoppailu-addikti, itse pidän enemmän sanasta retail therapy, sillä terapian tarpeessa tässä nyt vähintäänkin ollaan.

Joka tapauksessa ihmettelen tätä ajatusta siitä, että lapsen vaate ei saa maksaa, koska sitä käytetään vain muutama kuukausi. Eiköhän aika moni nainen kurkatessaan omaan vaatekaappiinsa huomaa, että sinnekin on tullut hankittua yhtä sun toista vain yhden kauden päivänvalon näkevää kuosia. Miksi ei siis lapselle?

Vai onko tämä nyt hyvä esimerkki siitä, kuinka omat virheet tulee korjata lapsen kohdalla. Jos on, niin #vituixmän.

[Hurmosmamma]

Olemme nyt unikoulun jälkeen sopineet miehen kanssa, että viikonloppuiset yötutitukset jaetaan kutakuinkin tasan. Niinpä tökkäsin miehen hereille tuttivuoroon sunnuntain vastaisena yönä, kun kutsu kävi. Normaalisti näistä selvitään muutamassa minuutissa pukkaamalla tutti suuhun niin, että kaikki pääsevät jatkamaan unia.

Niin tälläkin kertaa, kunnes mies päättää kompuroida kynnykseen Tirpan huoneesta poistuessaan. Tai siis en tiedä mihin kikkeliinsä kompastui kun ei meillä ole edes kunnon kynnyksiä. Pidätin hengitystäni peiton alla, mutta huh, taidettiin selvitä tällä kertaa ilman suurempia itkuvahinkoja. Mutta sittenpä tämä arjen sankari päättää marssia siitä suoraan vessaan, joka sijaitsee Tirpan huoneen vieressä. Meillä olisi toki toinenkin vessa eri kerroksessa. Lorina kuuluu makuuhuoneeseen asti kun pitää vetää kovaa ja korkealta ja putkisto solisee kun vessa vedetään. Vielä tuntia myöhemminkin on täysi huutokonsertti päällä. [Hurmosmamma]