Se oli rakkautta ensi kosketuksella. Suu kääntyi vienoon hymyyn ja silmät suurenivat ihastuksesta. Tirppa nimittäin löysi pippelinsä.

Olihan tätä jo jonkin aikaa odotettukin, mutta kaikella rehellisyydellä kyllä se hieman omituiselta tuntuu, kun toinen on roplaamassa vehkeitään heti, kun vaippa otetaan pois. On se pippeli varmasti ihmeellinen, mutta jotain rajaa. Toisaalta kyllähän nuo vanhemmatkin sonnit muniaan kuopivat välillä hieman liian julkisestikin (housut päällä tosin, muuten taitaisi jonkin rikoksen tunnusmerkit jo täyttyä) ja kyllähän se tiedetään, mikä elin miesten toimintaa yleisesti ohjaa. Ja ei, se ei ole sydän.

Mutta silti olisihan se ihan mukavaa, jos vaikka äidin halaaminen saisi aikaan samanlaisen ihastuksen tunteen. Turha toivo. Oma pippeli tulee olemaan elämässä rinnalla myötä- ja vastoinkäymisissä vielä kauemmin kuin oma äiti. Ja se miehen paras ystävä ei muuten ole koira, vaikka niin väitetään.

Yksi hyvä puoli tässä ropeltamisessa tosin on. Vaipanvaihto hoitotasolla sujuu nykyään ilman sen suurempia spedeilyjä, kun Tirppa on kovin innoissaan uudesta lempipuuhastaan, joka vaatii täydellistä keskittymistä.

[Hurmosmamma]

Voi niitä vappuaattoja, kun vedettiin haalarit niskaan ja riekuttiin kaupungilla jalat rakoille. Ihmeteltiin, kukakohan tällä kertaa päättää läträtä Mantan puhtaissa vesissä ja sormet (liian usein) kohmeessa kierrätettiin skumppapulloa toisensa perään. Juomalaulut kajahtelivat ilmoille pitkälle aamun pikkutunneille ja vappupäivän aamuna ihmeteltiin omaa reippautta, jos aamukymmeneksi jo Ullikselle selvisi.

Se oli ennen se. Nykyään haalarin pukee korkeintaan Tirppa, tosin ei oikeastaan sekään, koska tuollaisen touhusanterin päälle on aivan mahdotonta saada sellaista puettua. Riekkumisen jalon taidon Tirppa osaa kyllä hienosti ja vaikka Mantalle ei vielä ole rattaidenkaan kanssa asiaa, niin läträämistä suoritetaan kyllä pihan lätäköissä tai omissa pukluissa, missä vain opportunisti mahdollisuutensa löytää. Tuutulaulut kajahtelevat ilmoille tuloksetta mutta toivottavasti ei sentään pikkutunneille ja vappupäivän aamuna on noustava kuuden pintaan joka tapauksessa, sillä näiden pienten murusten kalenteri ei valitettavasti tunne pyhäpäiviä sen paremmin kuin viikonloppuja tai talviaikojakaan.

Mutta yksi asia on pysynyt vakiona ja se on vappupallo. Jo todella kauan aikaa sitten vappupallo oli se vapun kohokohta. Vaikka niitä piti yleensä ostaa kolme, kun ensimmäiset kaksi karkasivat heti kättelyssä taivaan tuuliin samalla väistämättömyydellä kuin jäätelöpallot kesäisin pyörähtelivät tuutista maahan. Opiskelijariennoissa puolestaan vappupallo joko kulki riennoissa mukana, tai odotti kiltisti kotona leijuen väsyneen rellestäjän paluuta. Nyt on puolestaan ostettu ensimmäinen vappupallo Tirpalle, ja sitä oli Tirpan mielestä tavattoman hauska nykiä ja läiskiä. Ja on muuten evoluutio tehnyt tehtävänsä, kun on vappupallojen naruissa nykyään painot.

Hyvää vappua, rakkaat lukijat!

[Hurmosmamma]