Tässä kohtaa pitäisi varmaankin väittää, että meillä ei televisio pauhaa päivät pitkät, sillä eihän sellainen kakofonia varmaankaan ole lapsen aivojen kehitykselle tai äidin aivojen epätoivoiselle ylläpidolle hyväksi. Mutta totuus on kuitenkin se, että kaiken maailman Häähullut tulevat valitettavan tutuksi tässä kuukausien varrella.

Tirppa on myös löytänyt omat suosikkinsa, jotka saavat innokkaimmankin ryömijän hetkeksi seisahtumaan. Näitä ovat kaikki kanavien ja uutisten tunnusmusiikit. Sen lisäksi uutena suosikkina on If:n mainos, jossa toistellaan soinnillisesti sanaa EI. Ei ei ei ei ei eiiiiiiiiiii. Ja tämähän se vasta hauskaa onkin. Nauramisen arvoista jopa. Enkä ihmettelisi yhtään, vaikka ei olisikin Tirpan ensimmäinen sana. Kiitos If, kun vesität viimeisetkin mahdollisuutemme minkäänlaiseen kurinpitoon ja auktoriteettiin. Rakkaudella, [Hurmosmamma]

Mikä siinä on, että aina kun on tarkoitus lähteä jonnekin, vauva nukkuu ennätyspitkiä päiväunia? Ja puolestaan päivinä, kun aikaa olisi vaikka Jehovan todistajille jakaa, niin päikkärit kutistuvat ihan lyhyiksi. Onko vauvoilla olemassa jokin kuudes aisti, jolla optimoidaan äidin vainohulluus?

Ja on myös sanomattakin selvää, että päivänä, jolloin on veljenpojan ristiäiset, oma vauva ei nuku sitäkään vähää ja muutenkin nousee väärällä jalalla jo aamusta. Kyllä siinä äidin sydän pakahtuu ylpeydestä, kun oma poika kailottaa sulosäveliä ristiäistapahtuman videointiin. Onneksi Tirpan ikäiset eivät enää niin paljoa päättömästi huuda, eli pienellä hyssyttelyllä ja motivoinnilla ja selkärankaa pitkin valuvilla hikikarpaloilla näistäkin tilanteista usein selvitään.

Odotan kyllä innolla niitä aikoja, kun voin selittää Tirpalle, että uni on oikeasti maailman ihanin asia, ja siitä kannattaa nauttia aina kuin mahdollista. Kaipa siinä vielä parisenkymmentä vuotta menee.

[Hurmosmamma]