Muistan, kun vauvautunut ystäväni aikoinaan kehui lapsensa juustovarpaita ja kuinka ihana niitä oli nuuskuttaa. Ajatus tuntui silloin varsin vieraalta, melkein jopa käsittämättömältä. Nyt löydän itseni nuuskuttamasta Tirpan jalkapohjia joka vaipanvaihdolla. Ja Tirpan mielestähän se on aivan järisyttävän kikatuttavaa.

On myös hauska huomata, kuinka nuo maissinaksulle tai puurolle tuoksuvat pienet etäisesti hikiset käpälät ovat jotain uskomattoman ihmeellistä ja kuinka kaikessa tahmeudessaan on aivan ihanaa, kun nämä kädet harovat kasvoja. Todellista tassuterapiaa.

Löydän itseni myös nuuskimasta Tirpan päälakea, vaikka se huumaavin vauvatuoksu onkin jo kadonnut, niin silti silkinhienojen hiusten sivellessä nenää ja huulia ei voi muuta kuin ihmetellä, miten minusta on syntynyt jotain tällaista.

Ja miten näistä huumaavan ihanista pienistä ihmisistä voikaan joskus tulla jurottavia, ovia paiskovia, viiksiä kasvattavia ja hieltä haisevia murrosikäisiä rontteja. Sitä ei pysty vielä ajattelemaankaan.

Äitini joskus sanoikin, että jos lapset syntyisivät murrosikäisinä, olisi ihmiskunta kuollut jo ajat sitten sukupuuttoon.

[Hurmosmamma]

V niin kuin viisastelu.

Ai että, kun se sieppaa. Jos erehdyt mainitsemaan varsinkin hieman varttuneemmalle naisihmiselle, että olet väsynyt, on vastaus aika varmasti luokkaa no sellaista se on se vauva-arki tai no ei tuo vielä mitään, kun on vasta yksi lapsi. Samaan kategoriaan tulevat kommentit kuten eikö niin, että et etukäteen tiennyt millaista vauva-arki on tai olisiko kannattanut nukkua varastoon kun vielä voi?

Hyväähän nuo tarkoittavat. Mutta kun oma väsynyt ensireaktio on pamauttaa paistinpannulla päin näköä, niin asiat voisi toki yrittää esittää hieman hienovaraisemmin. Yliväsynyt äiti voi olla yllättävän vaarallinen ympäristölleen.

Pahinta tässä viisastelussa on tietysti se, että itse on huomannut pikkuhiljaa muuttuvansa samanlaiseksi täti-ihmiseksi. Pitää vain yrittää muistaa niellä nämä ikiaikaiset viisaudet, eiköhän muut niitä jakele jo aivan tarpeeksi.

[Hurmosmamma]