Minusta EI pitänyt tulla sellainen äiti, joka puhuu vain kakasta. Mutta tässäpä ollaan. Joten kerran vielä, pojat! Turistaanpa hetki vauvan kakan evoluutiosta.

Musta kostaja. Siitähän se kaikki lähtee. Se ihana musta tahna, joka ei onneksi synnytyksen jälkeisessä hormoonihuurussa tunnu niin inhottavalta kuin se oikeasti on. Ei irtoa sitten millään ja löytyy väistämättä kynsien alta.

Suoraan Ghostbustersista. Se limainen ja vihreä sinappi, joka joko johtuu tai ei johdu vatsavaivoista tai johtuu tai ei johdu disflatyl-tipoista, jotka vatsavaivoihin (oikeisiin tai kuviteltuihin) otettiin käyttöön. Saattaa myös johtua äidin ruokavaliosta tai voi olla johtumatta.

Ääntäkin nopeampi. Se tulee paineella ja se ei tunne painovoiman rajoja. Siinä vaiheessa kun turahtaa, on jo myöhäistä. Löytyy satunnaisesti niskasta asti. On myös nähty lentävän neuvolan seinälle.

Siskonmakkara. Sitä puserretaan kuin punainen kääpiö makkaratehtaalla konsanaan. Onneksi vauhti on hidastunut edellisestä, joten potan voi riemumielin käydä ostamassa ja unohtaa sen vielä ainakin puoleksi vuodeksi. Puolivuotiaan peppu nimittäin hukkuu pottaan, koettu on.

[Hurmosmamma]

Ihana kevätaurinko tuli sulostuttamaan täydellistä äitiyslomaa. Ja vielä helmikuussa! Vai onko kyse vain siitä, että nyt vasta huomaa, kuinka harmaata ja pimeää viimeisellä kolmanneksella onkaan ollut? Vuosi sitten tämä trimesteri meni alkuraskauden pahoinvoinnissa vellotessa, jolloin oli yksinkertaisesti aivan yhdentekevää, paistoiko aurinko vai kuu vai kananmunat pannulla (yöhhhh…).

Vaikka tämä kevätaurinko houkutteleekin jumahtaneimmatkin mammat ulos luolistaan ja vaunulenkille reippailemaan, on tässä varjopuolensa. Nyt vasta huomaa, kuinka mustat silmänaluset ovatkaan. Ja kuinka silmien ympärille on ilmestynyt pari(sataa) uutta ryppyä. Matalassa kulmassa tuleva valo paljastaa myös upeasti rehottavat kulmakarvat ja sen, kuinka kalmankalpeaksi normaalistikin albiinohtava iho voikaan tulla.

Tältä kaikelta tietysti välttyy olemalla katsomatta peiliin. Mutta entäs sitten kaikki tämä ”uusi” pöly, jota löytyy jokaiselta pinnalta ja ihanasti valokeilassa leijailemasta. Omituisia läiskiä näkyy myös parketilla.

Kevät hei, täällä ei selvästi olla vielä valmiita!

[Hurmosmamma]