Vielä ihanampaa kuin herätä linnunlauluun tai auringonpaisteeseen on herätä oman lapsesi kujerteluun yli tuntia normaalia aikaisemmin. Siis siihen kellonaikaan, kun ensimmäiset mummot ryystävät tasseltaan aamukaffea. Olisikohan se kello ollut 5:20. Lapsesi tietysti päättää jatkaa unia siinä seitsemän pintaan, eli tässähän tienasi muutaman ekstratunnin hyödyllisten asioiden tekemiseen, täydellistä!

Alaluomiin jumahtanut unihiekka kuitenkin estää pyykkivuoren selvittelyn ja tiskien kolina puolestaan herättäisi vauvan, joten ylimääräinen aika valuu (uni)hiekkaan päättömänä surffailuna – äidin omaa aikaa! Eikä muuten yhtään tunnu läppärin tuijottelu epämiellyttävältä väsyneenä!

Unien jälkeen on ihana olla todistamassa, kuinka oma lapsesi on löytänyt oman tahtonsa. Suu ei aukea ruoalle ennen kuin siihen on sekoitettu tarpeeksi paljon hedelmää. No mutta siitähän saa tärkeitä vitamiineja! On erityisen hieno tunne, kun keksii uusia upeita makuyhdistelmiä, kuten kananmunaa omenasoseella (oli siinä kai vähän perunaakin). Ihanaa, lapsestasi ei ainakaan tule makujen suhteen ennakkoluuloinen!

Ja kaiken tuon taistelun jälkeen on mieletöntä huomata, kuinka koko ruoansulatusprosessi toimii. Sisään mennyt ruoka täyttää päivän mittaan neljä kakkavaippaa eli lapsesi on oltava aineenvaihdunnallisesti lahjakas! On myös mielenkiintoista huomata, kuinka ruoansulatusprosessin viimeinen loppusijoituspaikka voikin olla esimerkiksi kynnenaluset – tätä ei biologian tunneilla kerrottu!

Täydellisen päivän kruunaa hyvät yöunet. Päiväunia kun ei tänään maltettu nukkua, maailma on liian paljon ihania ihmetyksiä täynnä. Yöunetkaan eivät vaatineet kuin pientä neuvottelua, mutta sehän vasta upeaa onkin, että lapsesi osaa jo näin nuorena vääntää kättä. Tai kertoa mielipiteensä kuuluvasti, sinulle tai rinnoillesi.

Tässä vaiheessa onkin aika nauttia hetki taas äidin omasta laatuajasta esimerkiksi illallista (monettakohan kertaa) lämmittäen. Luvassa on ihanat pari tuntia unta, kunnes voit taas viettää aikaa oman rakkaan vauvasi kanssa. Mikä voisikaan olla parempaa heti uuden vuorokauden puolella.

[Hurmosmamma]

Ystäväni joskus sanoi, että loppuraskaus ja vauvavuosi on perheen eritteisiin tutustumisen aikaa. Alkuraskaudessa hieman naureskelin tälle väittämälle, mutta eipä voisi mikään olla enemmän totta.

Loppuraskauden häämöttäessä tuli tutkittua ja miehelle seikkaperäisesti selitettyä limatulpan koostumukset ja lapsiveden eri värisävyt. Mies piti istuttaa pöydän ääreen ja antaa ennakkovaroitukset kaikesta siitä, mitä lapsen mukana saattaa pusertua ulos synnytyssalissa, unohtamatta synnyttämisen jälkeistä toista synnytystä – sitä ällöttävämpää. Kaikki tämä miehen valmistaminen oli kuitenkin turhaa, kun leikkuriin mentiin niin että rytisi.

Mutta eihän se riemu siihen loppunut, vaan yhdeksän kuukauden menkattomuus kostettiin oikein korkojen kera jälkivuodolla synnytyksen jälkeen. Jälkivuodon kanssa läträämisen aikaan alkoi myös vauvan eritteisiin tutustuminen. Kuinka ihmeellistä se musta kakka onkaan ja onkohan kuinka monta pissaa tänään saatu vaippaan (ja kuinka monta suihkuna päälle). Napatynkäkin erittää jotain ihanaa eritettä. Entäs rähmivätkö silmät?

Alkuinnostuksen jälkeen alkaa tuskainen taistelu eritteiden kuningasta eli selkäkakkoja vastaan. On ihmeellistä, kuinka nämä pienet vauvat voivat todistaa Newtonin painovoimateorian vääräksi saamalla sinapin valumaan ylöspäin. Ja kun siirrytään kiinteään ruokavalioon, pääsevät vanhemmat toimimaan kakkakätilöinä ja katsomaan, kuinka siskonmakkaraa puserretaan. Voin vain kuvitella, kuinka kakkaa pääsee vielä potassakin joku päivä ihastelemaan.

Ja onhan sitten vielä ystävämme puklu. Sitä vasta löytyykin kaikkialta, miehen pikkutakin selkämykseltä ja yltäpäältä omia vaatteita juuri kun on lähtö neuvolaan. Sitä on löytynyt myös useamman perheenjäsenen suusta (lentokone on kiva leikki) ja korvasta (how did that happen?). Puklusta tulee niin jokapäiväinen asia, että vaate luokitellaan puhtaaksi, jos puklutarhat eivät ole näkyviä. Mielenkiintoinen lähestymistapa hygieniaan.

Miehen eritteet ovat tosin jääneet näinä kuukausina selvästi vähemmälle huomiolle. Se tästä cocktailista vielä puuttuisikin.

[Hurmosmamma]