Pasi

Lapsi tuo mukanaan vastuuta ja vie vapauden. Vaikka äidiksi tullessaan nainen luopuu vapaudestaan joksikin aikaa fyysisesti, saa mies kokea vielä karvaammin tämän tosiseikan psyykkiset ulottuvuudet. Miestähän eivät yleensä sido imetyksen kaltaiset pikkuseikat, jotka pakottavat pitämään lapsen jatkuvasti käden ulottuvilla. Silti isäksi tultuaan mies luopuu lähes koko elämästään, vaikka saakin useimmiten pitää työpäivänsä, rauhalliset lounaansa, vaatteensa, vartalonsa, harrastuksensa, autotallinsa, kaverinsa ja kalenterinsa suurin piirtein samanlaisina kuin ennen perheenlisäystä. 

Niin, suurin piirtein. Yksi olennainen ero on. Lapsi ei anna armoa krapulapäivinä. Synnytyssalista lähtien mahdollisuus armahdukseen on yksinomaan vaimon käsissä.

Mies on sopinut tapaavansa kavereitaan heti töiden jälkeen kapakassa ja on luvannut tulla kotiin heti yhden oluen juotuaan, mutta avainten rapinaa ulko-oven lukossa ei kuulu, vaikka kuinka kuuntelisi. Vuoron perään keittiön pöydän ääressä valvovan ja taas kerran herännyttä vauvaa ympäri asuntoa kanniskelevan vaimon mieli muuttuu tunti toisensa jälkeen yhä mustemmaksi. Pää punoo kostonhimoisia suunnitelmia ja katse hipoo ohimennen reitin varrelle osuvia esineitä: kaulinta, vauvan hakkalelun vasaraa, terassilla nököttävää lumilapiota. Etusormi nytkähtelee tietokonetta kohti: ellei se tunnin kuluessa ole täällä, alan googlata tietoa hakusanoilla ”huoltajuus ja avioero” ja vaihdan Facebookin parisuhdestatukseksi ”It’s complicated”.

Kun taksi viimein ajaa kotiportin eteen, pysähtyy ja valo sen katolla vaihtuu keltaiseksi, pitkä odotus päättyy. Aamuyön hiljaisina tunteina, kun makuuhuoneessa tehdään avioeroa kuiskaten, ettei vauva vain heräisi, areenalle astuu salainen ase: miehen ystävä Pasi.

Pasi on suunnilleen miehen ikäinen ja tekee työtä, johon kuuluvat sekä pitkät työpäivät että paljon matkoja ympäri maailmaa. Pasilla on myös pieniä lapsia. Siitä huolimatta Pasi saa kaikessa rauhassa käydä oluella, istua kapakassa pilkkuun asti ja kutsua sen jälkeen kaverit kotiinsa jatkoille. Aamulla Pasi saa nukkua niin pitkään kuin jaksaa ja sen jälkeen harrastaa upeaa seksiä. Pasin vaimo on kaunis, kiltti ja treenannut itsensä takaisin raskautta edeltävään kuntoon kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen. Pasin koti on aina siisti ja pullantuoksuinen. Pasin vaimo odottaa valmiin kynttiläillallisen kanssa kotona miestään, kun tämä tulee töistä raskaan päivän jälkeen. Pasin vaimo käyttää kauniita alusvaatteita myös imettäessään.

Täydellisen äitiyslomalaisen osana on kuunnella miehen vuodatus Pasin autuaasta perhe-elämästä kärsivällisesti loppuun ja pudottaa sitten mies unelmistaan takaisin maan pinnalle toteamalla ärsyttävän tervejärkisellä äänellä:

”Niin, kultaseni. Onneksi Pasi ei asu täällä. Vauva taisi herätä, on sinun vuorosi vaihtaa vaippa.”

[Lattemude]

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Soraääniä

Äitiyden myötä on tullut esiin kumma uusi ilmiö, nimittäin ääniherkkyys. Ensinnäkin vauvan pienimmätkin inahdukset kuulee jopa korvatulppien läpi. Toiseksi, se hiljainen kauhun tasapaino, jota yrittää vauvan nukkuessa ylläpitää (vastoin kaikkia ennen synnytystä vannoneita periaatteitaan) on aivan uusi urheilulaji. Ei sitä ennen vauvaa ymmärtänyt, kuinka kamala meuhka ja mekkala ympärillä onkaan.

Seuraavat äänet ovat sarjassamme aivan sietämättömän rasittavia:

Koira polkemassa itselleen nukkumapaikkaa untuvapeitolla. Se rapina on aivan jäätävää ja saa äidin pidättämään hengitystään – ehtiikö vauva herätä ennen kuin koira vihdoin hyväksyy sen tuhanteen kertaan tallotun paikan sopivaksi nukkumiseen. Kumma, että sängyn alla kylmässä ja kovassa villakoirakennelissä kyllä uni maistuu ilman tätä ”karkkipussi leffateatterissa” -möykkää.

Mies riisumassa takkia koiran ulkoilutuksen jälkeen. Henkarit kolisevat, tarrat ritisevät, vetoketjut rullaavat ja taitaapa vielä mies kompuroida muutamiin kenkiin eteisessä. Ei hele…

Lumiaurat. Enough said.

Mies kääntämässä kylkeä yöllä. Kuorsauksen äänekkyys on infernaalisen rasittavaa, mutta jollakin tavoin ymmärrettävää. Sen sijaan kyljen kääntäminen kuin norsu posliinikaupassa niin, että koko sänky heiluu ja herättää herkkäunisen ja pahasti univelkaisen äidin ja joskus jopa pinnasänkysivuvaunussa nukkuvan vauvan vie kyllä öisen ketutuksen aivan uusiin sfääreihin.

Nastarenkaat. Vauva juuri nukahti, joten mikseivät ymmärtäväiset kanssaihmiset voi vaihtaa autonsa renkaita kesärenkaisiin, kyllä niillä nyt Etelä-Suomen talvessa ajaa! Tai vaihtoehtoisesti hidastaa ajonopeus kävelyvauhtiin vaunukaravaanin ohittaessaan. Käytöstapoja, kuskit!

Miehen aivastukset. Näiden myötä on muutamat henkiset avioeropaperit lähteneet jo vetämään. Kuinka vaikeata se on aivastaa ilman, että se kuuluu Raumalla asti? Kyllä sitä pitäisi osata vähän hillitä peruselintoimintojaan, tuskinpa sitä toisesta päästäkään samoilla desibeleillä päästelee?

Muut lapset, koirat, kissat, aikuiset, tavarat ja mielikuvitusolennot. Eli oikeastaan kaikki muu pienintäkin ääntä tuottava toiminta paitsi se, joka itsestä lähtee. Itsehän sitä osaa aina olla tarpeeksi hiljaa ja jos vauva herää, oli unikiintiö vain täynnä. Kyllä äiti lapsensa tuntee.

[Hurmosmamma]

Suhteet Oma elämä