Olenkin ihan unohtanut täällä kertoilla, kuinka ihana esikoispoikani täytti kaksi kokonaista vuotta muutama viikko takaperin ja sen seurauksena järjestimme lasten ja lastenmielisten juhlat pihallamme viikko ristiäisten jälkeen, samoilla silmäpusseilla. 

Eipä se valmistelu sujunut kuin Strömsössä tälläkään kertaa, mitä nyt talo meinasi palaa (ai että leivinpaperi voi syttyä uunissa?) ja surullisenkuuluisasta kakusta – jonka tarkoitus oli muistuttaa sirkustelttaa mutta olisi yhtä hyvin voinut olla auton rengas tai vaikkapa Auschwitz – tuli aika pitkälti kaksivuotiaan tekemän näköinen. 

Itsestäni tuntui, että nämä sirkusteemaiset juhlat kestivät palttiarallaa 10 minuuttia, mutta todellisuudessa ja valokuvien perusteella taisi olla ihan useamman tunnin juhlat. Ja mikä parasta, päivänsankari ja pienet sekä toivottavasti myös isommat vieraat viihtyivät. Juhlien jälkeen piha ainakin näytti siltä, kuin siellä olisi räjähtänyt iso sirkuspiñata. Vaikka sirkukseen ei norsuja ja elefantteja sekä (mielestäni varsin psykoottisia) pellejä tullutkaan, oli siellä nähtävillä yksi varsinainen harvinaisuus, nimittäin ilmapalloeläimiä ja jättisaippuakuplia tekevä juristi. On se kyllä hyvä mies.

Ja en ehkä ikinä unohda sitä liikuttavaa hetkeä, kun rakas kaksivuotias poikani laulaa suu ammollaan mukana paljon onnea vaaaaaan, lempilauluaan, kaksi kertaa eli molemmille ikävuosille. Ja sen jälkeen puhaltaa kynttilät kuin vanha tekijä, niin innoissaan siitä, että vihdoin oli juhlat, joissa oli hänen vuoronsa puhaltaa kakun kynttilät.