Isin rooli on rankka. Joutuu käymään ihan työmatkoillakin.
Nukkumaan hiljaisuudessa pitkät yöunet puhtaissa, rapisevissa lakanoissa. Käymään aamulenkillä, syömään hotelliaamiaisen rauhassa päivän uutisia selaten. Jospa vielä toinen kierros munakokkelia.
Enpä yhtään ole kateellinen, en. Itse heräsin neuvottelemaan unten jatkamisesta pojan kanssa klo 04:30. Neuvottelut kestivät reilut kaksi tuntia.
Kyllä välillä teki hiukan mieli tehdä eräistä munista sitä kokkelia.
Koska teitä varmasti kiinnostaa kuin keilapallo koiraa, niin kerronpa hieman pottailukuulumisia! Meillä on tässä asiassa nimittäin otettu huima harppaus eteenpäin.
Poika on selvästi alkanut ymmärtää potan idean. Joka istunnolla tulee tiristettyä edes pienen pieni tippa, jotta saa siten ylpeänä sitä tuotosta pällistellä ja varsinkin kun pääsee vetämään vessan ja pesemään itse kädet (uudessa kodissa lavuaarit ovat selvästi vähän matalammalla, että lisäportaalla ylettyy).
Ei meillä siis kuivuudesta vielä tietoakaan, mutta jokin palanen sisäsiisteyden suuntaan on loksahtanut kohdalleen.
Ja jokaisesta tipasta on äiti tietysti kovin ylpeä.
