Muksis
Ja niinhän siinä kävi, että tämä mamma vetäisi liukkailla keleillä oikein suorilta jaloilta jorpakkoon. Olen yrittänyt olla todella varovainen ja hipsutella menemään kuin mummo nitrojonossa, mutta kaipa tämä ruuhkakuukausien kerryttämä väsymys sai hetkeksi minusta yliotteen ja silmänräpäyksessä oli tämä pyöriäinen rähmällään lumipenkassa.
Onneksi täräytin lonkalleni (ja nyt muuten ymmärrän, miksi vanhuksilla niin usein liukkailla lonkat murtuvat), eikä möhömaha ottanut suoraa osumaa. Ja ehkä onni onnettomuudessa, etten kunnolla ehtinyt edes saada kättä väliin, sen verran kipeäksi tuo lonkkakin jo tuli.
Mutta päälimmäisenä tuli kieltämättä pieni paniikki siitä, että mitäs nyt oikein kuuluu tehdä? Soittaa jostakin neuvoa, lähteä näytille, chillata kotona? Joten jos joku muu vastaavassa tilanteessa olija ei tiedä, yli 22 raskausviikon jälkeen otetaan yhteyttä synnytyslaitokselle, ja sieltä neuvovat eteenpäin. Käsky oli tarkkailla mahdollisia vuotoja ja kovia kipuja ja näiden tai muiden epämääräisten oireiden ilmetessä hakeutua synnytyslaitokselle näytille.
Oman navan kaivelu kun on erikoisalaani, niin hyvinhän siinä sai jos jonkin sortin kipuja kuviteltua (tai saattoivathan ne olla oikeitakin) ja liikelaskentaa tuli harjoitettua melkeinpä läpi yön. Ei muuten helppo rasti sekään näillä viikoilla ja istukalla, joka blokkaa kohdun etuseinässä suuren osan vauvan liikkeistä.
Mutta näyttäisi siltä, että säikähdyksellä selvittiin tällä kertaa. Ja eipähän tarvitse miettiä miten yönsä nukkuu, kun on toinen kylki nyt sitten poissa käytöstä vatsan ja selän lisäksi.