Hypätkäämme hetkeksi äitiyden ytimeen eli vaipanvaihtoon. Nimittäin voi elämän käsi kuinka en ollut varautunut siihen, että tämäkin toimenpide voisi olla näin vaikeaa!

Esikoisen kanssa vaippojen vaihtaminen on ollut aina todella helppoa. Vieläkin poika antaa mutisematta vaihtaa vaipat hoitopöydällä ja tätä menoa varmaan viihtyy vaipoissa kouluikään asti, mutta se onkin sitten toinen tarina se. Vaipat on vaihdettu helposti missä tahansa, puistossa nurmikolla tai ravintolan vessan lattialla (alustalla toki).

Mutta sitten kehiin kurvasi tämä pikkusisko. Vaipan vaihtaminen on jo kuuden kuukauden komeassa iässä sen luokan painimatsi, että siihen tarvitsisi yhden pitämään lasta aloillaan ja toisen suorittamaan vaipanvaihdon samalla tahdilla kuin formuloissa renkaat. On nimittäin aikamoista sekuntipeliä, kumpi ehtii ensin, äiti laittamaan vaipan kiinni (varsinkin kun niitä sulkijateippejä on kaksi!) vai tytär pyörähtämään vatsalleen hoitoalustaa raaputtelemaan. 

Ja kun vihdoin vaippa on liikuttavassa erimielisyydessä tapeltu päälle, niin vuorossahan ovat toki ne sukkahousut. Työnnäpä siinä sitten kahta rimpuilevaa käärmettä sukelluspukuihin samalla, kun ylävartalo on jo suurin piirtein kääntynyt vatsalleen oikein voimallisesti heittäytyen.

Hiki tulee.