Unikoulu on vaihdettu 8 kk kestäneestä tassutuksesta hivuttautumismenetelmään, joka alkaa jo tuottaa tulosta. Lapsi on nukahtanut neljä kertaa ilman vanhemman kättä pinnasängyn sisäpuolella. Äidin väsymystila alkaa vähän hellittää. Sekä aivot että vartalo alkavat vihdoin olla entisellään.

Toivomisen varaa suoritustasossa kuitenkin yhä on. Eilinen oli supermaanantai ja illalla mielessä pyörivät kaikenlaiset henkilökohtaiset asiat, joita tilitin ystävälle huonoja metaforia käyttäen. Rakas ystävä kuunteli, vastaili, kertoi omat kuulumisensa. Mieli selkiytyi. Nukahdin.

Yöllä näin unta, jossa päätäni viikkoja vaivannut työpulma viimein selkiytyi. Heräsin. Kädet innosta täristen kirjoitin unessa olleen idean paperilapulle ja nukahdin uudelleen.

Ei tuosta ikävä kyllä ratkaisuksi taida edelleenkään olla näin päivänvalossa.