Perhe sairastaa

Huonosti nukuttujen öiden heikentämä vastustuskyky, yksi kauppareissu jonka aikana joku aivastaa. Ja näin lapsiperheeseen saapuu vieraaksi katala flunssa.

Ensin sen saa perheen äiti. Kurkkukipuisena ja nuhaisena hän huolehtii käsihygieniasta vielä normaaliakin paremmin ja rukoilee mielessään, ettei virus vain tarttuisi vauvaan. Äitiyslomalla ei tunneta sairaslomaa eikä äiti voi kaatua sänkyyn. Kuumeesta ja heikosta olosta viis, vauva on hoidettava, samoin koti. Ja ruokaa on laitettava, jos mielii syödä jotain. Neljän päivän päästä vauvakin alkaa aivastella. Ei kai vain? Kyllä. Se tarttui rukouksista huolimatta. Miten surkeana onkaan pieni olento, joka ei itse osaa helpottaa oloaan millään tavalla. Apuun tuodaan apteekista suolaliuostipat ja nenäfriida, joita vauva ei kuitenkaan osaa arvostaa. Huuto alkaa jo lääkekaapin ovea avatessa. Äidin ja vauvan sairastaminen ei kuitenkaan ole mitään verrattuna kierroksen viimeiseen potilaaseen, perheen isään. Sama tauti, jonka aikana äiti hoiti vauvan ja kodin normaaliin tapaan, kaataa äkisti raavaan äijän viikoksi petiin. Nenä hädin tuskin peiton alta pilkistäen potilas vaatii vapisevalla äänellä teetä ja sympatiaa. Eikä voi vahingossakaan tehdä mitään tai pidellä vauvaa, koska on niin valtavan sairas. Kuumettakin on karmeat 37,5 astetta, mutta johan siinä lämmössä miehen veren valkuaisaineet hyytyvät. Onneksi kunnon flunssakausi on vain nelisen kertaa vuodessa. [Lattemude]