Pikapuhelu

Napero on edennyt siihen ikään, jossa hän ymmärtää asioita. Esimerkiksi sen, että karkkipussi rapisee. Tai sen, että äiti keskittyy parhaillaan johonkin ihan muuhun kuin häneen. Esimerkkinä tästä puhelimessa puhuminen.

Ipana leikkii olohuoneessa tyytyväisenä leluihinsa keskittyneenä. Minä puuhailen naapurihuoneessa omiani, kun huomaan, että puhelin – joka on äänettömällä – soi. Vastaan erittäin hiljaa, jotta napero ei kuulisi.

Kukan latvat. Lelut jäävät sijoilleen saman tien ja napero lähtee kuin hauki rannasta minua kohti, tarttuu sääriin ja alkaa komentaa kovalla äänellä. Höh, höh, mutsi, nyt se puhelin pois, keskity minuun. MINUUN. HUOMIOTA. TÄNNE. HETI.

Myös astianpesukoneen luukun avaaminen saa pienen krokotiilin syöksähtämään vauhdilla huoneesta toiseen. Ja se, kun imetysrintaliivien muovinen klipsi vahingossa nipsahtaa auki vaikka pyykkejä narulle ripustaessa. Millainen superkuulo sillä oikein on?