Poikamiesboksissa

Mainitsin aikaisemmin miehen saamasta ”isänpäivälahjasta”, eli kahdesta viikosta yksin kotona. Ehtoihin kuului univelkojen kuittaaminen ja kodin siivous (ehtojahan on hyvä ladella, kun itse karkaa aurinkoon). Ihan hyvin kaiketi nämä ehdot täyttyivät, mitä nyt hieman miehekkäällä otteella.

Kotiin oli kyllä kutsuttu putkimies (hah, tätä eivät tee vain yksinäiset kotiäidit!) ja varasto oli siivottu kaaoksesta. Imuri oli selvästi nähnyt päivänvaloa, lamppujakin oli vaihdettu. Oli kiva tulla reissusta puhtaampaan kotiin.

Mitä nyt sitten maljakoista löytyi vajaa kaksi viikkoa sitten kuolleet kukat, rapsakasti pystyssä ja maljakot pinttyneinä. Keittiön pöydältä majaili umpihomeinen leipäpaketti, parasta ennen päiväys kertoi homeen kasvuajaksi juurikin sen kaksi viikkoa. Tiskipöytä oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta sen päältä löytyi kaksi antaumuksella käsin tiskattua konjakkilasia, putipuhtaana.

Pullot sentään oli viety. Niin, terassille pois silmistä. Eivät sentään ole ehtineet peittyä lumeen.