Pysähdy hetkeksi ja nauti vol. 2

Täydellisen äitiysloman nautinnollisimpia hetkiä on muisteltu blogissa jo aiemmin. Muutamaa muutakin tuokiota kannattaa muistella jälkeenpäin.

Se hetki, kun kylään tullut ystävä/sukulainen tervehtii sanomalla, että varmuuden vuoksi pysyn täällä metrin päässä vauvasta, kun mun mies soitti just, että se lähti kesken päivän töistä kotiin influenssassa. Ja tulit silti kylään? Kiitos. Lapsiperheessä sairastaminen onkin elämän ihaninta aikaa.

Se hetki, kun lapsi ensimmäistä kertaa hoksaa äidin irtokarkit.
Jos on perso irtokarkeille, niitä kannattaa vetää kaksin käsin lapsivuodeaikana, jolloin napero ei vielä ymmärrä ympäristöstään tarpeeksi. Myöhemmin herkut joutuu syömään salassa, ellei tahdo jakaa niitä pienen ihmisen kanssa.

Jumppaohjaajalle esitettävä meriselitys siitä, ettet voi vielä tehdä vatsalihasliikkeitä täysillä, koska olet hiljattain synnyttänyt. Lapsi toki osaa jo kontata, nousee omin avuin seisomaan sohvapöydän reunaa vasten ja katselee taaperokärryäkin vähän sillä silmällä, mutta tätähän ei tarvitse jumppaohjaajalle kertoa.

Se hetki, kun lapsi viimein nukahtaa päiväunille puolentoista tunnin taistelun jälkeen. Keität kupin kahvia, istut mukavaan nojatuoliin, avaat sanomalehden… ja sitten naapurin remonttireiska käynnistää tasohiomakoneensa.

Äkillinen ja yllättävä hiljaisuus. Mikään ei pistä liikkumisen jalon taidon oppineen lapsen vanhempaan yhtä lailla vauhtia.

Se hetki, kun vauva kerrankin matkustaa bussissa tyynenä ja iloisena ja sitten viereinen lapsi parahtaa itkuun. Nyt lasketaan sekunteja. Pienet kasvot valahtavat totisiksi. Empatiaitku käynnistyy, 5-4-3-2-1…

Jos imetysaika ei ehdi karistaa kaikkia hiuksia päästä, saattaa niiden joukkoon äitiysloman aikana vielä hyvinkin ilmestyä muutamia harmaita suortuvia.

[Lattemude]