Rusketusraidat

Ala-asteella opettaja pysäytti minut kerran ruokalan jonossa ja kysyi, oksettaako minua kun olen niin kalpea.

No ei oksettanut. Satun nyt vain olemaan tällainen hyvin vaalea tapaus. Ulkomailla usein venäläiset pysäyttävät alkaen puhua minulle venäjää. Njet ruski.

Tänä kesänä on kyllä albiinous saanut ihan uudet ulottuvuudet, kun aurinko on pysytellyt aika lahjakkaasti piilossa. Viime vuonna sentään sain kovalla työllä synnärirusketuksen ja voi pojat vieläkin ihailen sitä valokuvissa. It was a dirty job but someone had to do it.

Mies puolestaan on sitä tyyppiä, joka vilkaisee ulos ja ruskettuu hetkessä. Hieman olen katkera siitä, että jopa synnärirusketuskesänä kaikki vain päivittelivät miehen upeaa rusketusta. Tasan ei mene nallekarkit ja melanomat.

Tirppa on tainnut periä isänsä ihotyyppiä, koska naapurin kiva nainen aina kommentoi Tirpan rusketusta. Mitään erityisiä rusketusraitoja en kyllä ole havainnut ja toki tuon touhuapinan yrittää pitää aina varjossa, mutta jos siitä huolimatta on rusketusta ilmassa, niin taitaa olla turha unelmoida enää ikinä siitä, että joku kehuisi minun rusketustani. Nämä kikkelinkantajat jyräävät kyllä sillä rintamalla.