Silmäpussittelua

Juuri kun pääsin sanomasta, että meillä ei kärsitty jetlagista, niin eipä vissiin. Tai sitten meillä tehtiin hampaita. Tai molempia. Tiedä noista sitten.

Tässä yhden reissun jälkeisen yön ortopsia:

21:00 Lapsi vihdoin unille

21:38 Huutokonsertti

21:50 Maitoa kehiin, jos vaikka jetlagin vuoksi nälkä vaivaa

21:52 Konsertti jatkuu

22:00 Buranaa, jos vaikka hampaat sittenkin vaivaavat

22:01 Konsertti jatkuu

22:02 Lapsi otetaan sänkyyn meidän kanssa nukkumaan. Tai siis potentiaalisesti nukkumaan. Lähinnä pyörimään. Konsertti on ohi, yleisö ei valitettavasti pääse siltikään poistumaan paikalta.

22:20 Burana alkaa vaikuttaa ja lapsi innostuu vetelemään omaa säkkijärven polkkaansa pitkin sänkyä. Note to self: buranalla on piristävä vaikutus.

23:00 Äidillä on pieni sormi nenässä

23:01 Isillä on pieni sormi nenässä

23:15 Äidillä on pienet varpaat suussaan ja kantapää potkimassa kurkkua

23:25 Lapsi päättää alkaa lausua Kalevalaa omalla kielellään. Tai jotain muuta kovin pitkää eeposta.

23:45 Jos sillä sittenkin on nälkä, kokeillaanpa maitoa. Ei, ei sillä ollut. Söi se silti.

00:01 Pipo ei selvästi ole hyvä yövarustus, se alkaa kiristämään yllättävän helposti uuden vuorokauden puolelle tultaessa. Äiti hakee itselleen buranaa.

00:20 Note to self: buranalla ei aina ole piristävä vaikutus. Äiti simahtaa.

01:20 Lapsi ja isi nukahtavat määrittelemättömässä järjestyksessä.

06:30 Herätyskello soi. Kaksi paria silmäpusseja nousee sängystä. Lapsi nukkuu sängyssä poikittain autuaana vielä useamman tunnin.

Ja tästäkään huolimatta en vielä tähänkään päivään mennessä ole oppinut juomaan kahvia.