Sisustamisen riemua

Muutto ja keskiraskauden pöhinä ovat tuoneet mukanaan järjettömän sisustusvimman. Sisustamiseen, suunnitteluun ja kaupoissa ravaamiseen tuleekin käytettyä kaikki vähäinen vapaa-aika. Ja nyt muuten lapsen myötä huomaa, kuinka vähäistä se aika tosiaan onkaan.

Viimeksi kun mieheni kanssa muutimme, ehdimme helposti pyöriä puolisen päivää kerralla kaupoilla. Tuijotella huonekaluja, makustella, fiilistellä sisutuksen tunnelmia. 

No eipä tarvitse enää. Netin kautta tulee etsittyä etukäteen paljon sopivia huonekaluja ja ne noukitaan kaupasta pojan rytmien sallimissa rajoissa, eli unien ja ruokailujen välissä. Hyvällä tuurilla tässä jää tunti jopa kaupoillekin, jos koira on sentään muistettu ulkoiluttaa ennakkoon ja ruoka tehty valmiiksi jääkaappiin.

Ja itse kaupassa täytyy sitä kuuluisaa makustelua tehdä sitten vuoroissa. Toinen noukkii sillä aikaa sohvapöydälle kiipeävää taaperoa toiselta puolen kauppaa tai keräilee lapsen uudelleen järjestämiä hintalappuja pitkin käytäviä. Ja talvivaatteissa vielä, siinä on jokaisen pinna valunut jo hikikarpaloina sukkaan.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ehkä. Katsotaanpa minkä sisustussekamelskan saamme aikaiseksi. Ja kuinka lapset kuitenkin keksivät tehdä siitä uudesta sohvasta piirrustuskankaan, eli samapa tuo kai sinänsä.