Snip snip

Tuli leikattua Tirpan hiuksia korvien päältä, kun ohuet haivenet hapsottivat korvien päällä varsin speden näköisesti. 

Ensimmäinen huomio tästä voisi olla, että minusta ei kyllä ole parturiksi ja kunhan haivenia on vähänkään enempää niin marssimme ammattilaisen pakeille paikkaan, jossa lapsen saa superliimattua jollain konstilla parturin tuoliin.

Toinen huomio on iskenyt haikeus. Jos nyt leikataan jo hiuksia niin kohta leikataan viiksiä ja se on ajatuksena karmiva.

Rakas ystäväni kertoi, kuinka hänen miehensä perheessä oli tapana leikata lapsen hiukset ensimmäistä kertaa, kun seuraavalla sisaruksella on ristiäiset. Suloista, mutta ei toimisi meillä, kun ikäeroakin taitaa jonkin verran tulla. Meillä asustaisi aikamoinen tsekkiläinen takatukka meets Stigi. Ja jos ei sisarusta ikinä vaikkapa kuulukaan, niin voisi mennä jo Juice Leskisen puolelle.

Toinen ystäväni puolestaan kertoi, kuinka he ajoivat poikansa tukan muutamaan kertaan kokonaan pois ensimmäisen ikävuoden aikana, koska se on hänen asuinmaassaan tapana tuuhean tukan aikaansaamiseksi. Ja on muuten parivuotiaalla pojalla upea tukka! Mutta jos tuon muutaman haivenen nipsaisu aiheutti jo tällaisen haikeuden, niin en kyllä ehkä pääsisi koko pään ajelun tuomasta traumasta ikinä yli.

Joten liimasinpa ne haivenet vauvakirjaan. Voi nyyh!