Suunnitelmallisuutta

Olen joskus aiemminkin purnannut sitä, kuinka aina silloin kun tulee tehtyä jotain tiukempia suunnitelmia päiväohjelman suhteen, ne menevät autuaasti pieleen. 

Tällä kertaa olin sopinut treffit kaupungille pojan päiväunien jälkeen sisustussuunnittelijan kanssa – eli aikataulusta ei noin vain jousteta pelkällä sorisorisori ollaan myöhässä -tekstarilla. Takana oli myös mahtava uneton yö, eli päiväunet tulivat kollektiivisesti tarpeeseen.

Taisi vain käydä niin, että ainoa, joka päiväunet nukkui, olin minä. Laitoin pojan tavalliseen tapaan pinnikseen ja oikaisin itse viereiseen makuuhuoneeseen. Nukahdin kutakuinkin nanosekunnissa ja herään syvästä unestani tunnin päästä siihen, kun pojan tutti tippui pinniksestä. Siellä se poika killitteli sängyssään tyytyväisenä ja näytti siltä, että eipä ollut nukkunut ollenkaan.

Kaksi tuntia myöhemmin ei vieläkään ollut nukkunut. Ja ei muuta kuin perumaan iltapäivän ohjelma, koska pelkäsin infernaalista väsymysraivokohtausta keskellä BoConceptia.

Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin väsytystaistelu oli ohi. Luovutin. Ja ihan hyvin se iltapäivä sujui ilman uniakin. Pitäisi varmaan muistaa, että tuo lapsikin on ihminen, jota ei ehkä ihan aina nukuta.