Taiteilijaelämää

Note to self: mehiläisvahaliidut voivat olla lapsiystävällisiä, mutta lapsi ei välttämättä ole vahaliituystävällinen. Ainakin jos lapsi on yksivuotias.

Saimme aivan ihanat kemikaalittomat mehiläisvahaliidut sateenkaaren väreissä yksivuotislahjaksi. Olin ihan syyhynnyt sopivaa hetkeä päästä kokeilemaan niitä: puin lapsen teurastajan essuun (Ikean hihallinen ruokalappu) ja otin kännykän kameran valmiiksi. Nyt kuvataan isovanhemmille tehdyt piirrokset!

Pieni palautus maan pinnalle oli paikallaan. Lapsi on tosiaan vasta 14 kuukautta. Se ei ehkä ala heti piirtämään lummelampia kuin Monet. Se ei itse asiassa halua sutata edes pienenpientä kuvaamisenarvoista käkkyrää.

Sen sijaan väriliituja on kyllä kiva heitellä, myös valkoiselle matolle. Niitä on kiva paukuttaa keskenään ja vähän paperiinkin (siitä jäi pieni jälki!). Niitä on myös kiva maistaa ja rapsuttaa kynsillä niin että pientä väripölyä on kaikkialla. Ja paperia on ennen kaikkea mukava rytätä.

Väriliidut odottavat siis laatikossaan vielä toistaiseksi parempaa huomista.