Tassuterapian tarpeessa

Miten jokin niin pieni ja (ajoittain) äänetön voikin jättää niin ison tyhjiön ollessaan poissa? Onneksi meidän tapauksessamme pieni rakas karvapallomme ei ole kokonaan poissa vaan ainoastaan lomamatkalla.

Luitte oikein, meidän koira matkustaa autolla halki Euroopan Espanjan aurinkorannikolle lomailemaan. Ei siksi, että kuvittelisin hemmottelevani koiraani, vaan lähinnä hemmottelen itseäni. Tämä järjestely nimittäin mahdollistaa sen, että voimme pojan kanssa matkustaa pariksi viikoksi aurinkoon hyvällä omallatunnolla ja miettimättä, kuinka pahasti jalat ristissä koira joutuu päivät olemaan miehen työpäivien venyessä.

Mutta kuinka sitä ikävöikään tassujen rapinaa (niin, ne liian pitkät kynnet kun lapsen myötä on koiran hoitotoimenpiteissä ote vähän lipsunut). Tai sitä, kuinka pieni lämmin paketti liimautuu yöllä selkään kiinni. On jopa (ihan vähän) ikävä sitä, kuinka tyynyltä löytyy lampaankorva mennessäni nukkumaan. Meidän kotona kun on hieman erilainen turndown service. 

Mutta onneksi luvassa on siis iloinen rendez-vous auringossa! Aikamoinen isänpäivälahja miehellekin, kun saa kaksi viikkoa omaa aikaa ja täysiä yöunia, jos vain malttaa ne nukkua. Ja ei se kyllä pöllömpää ole itsekään päästä marraskuussa kahdeksi viikoksi täysihoitoon.