Tattis

Miesflunssa ja pojan päikkärit ovat loistava aika sille kuuluisalle äidin omalle ajalle. Joten päätinpä lähteä sienimetsään koiran kanssa samoilemaan ja jättää miehet vuoteidensa omiksi.

Olisi ehkä pitänyt lähteä shoppailemaan tai vaikka kasvohoitoon, koska kyllä tuli taas pyörittyä kuin puolukka siellä itsessään keskellä ryteikköä, ja tällä suuntavaistolla tuli varmaan eksyttyäkin suurinpiirtein sata kertaa. Lisäksi varusteena ei ollut mikään idyllinen perintökori, vaan törkeän ruma valkoinen ämpäri, jonka sanka oli kaiken lisäksi poikki. Jes.

Sitten kun vihdoin pääsin mättäille rypemään, niin eihän siellä yhtään ollut niitä suppilovahveroita, jotka olen jopa oppinut tunnistamaan. Joten eksyin aivan mukavuusalueeni ulkopuolelle tatteja hakkaamaan. Ihan kiva oli kotiutua ämpäri puolillaan tatteja, joiden lajikkeista ei ollut mitään käryä. Ja ne pillistöt ovat aika etovia.

Onneksi on olemassa virallinen tattioraakkeli Lattemude, joka lähettämästäni kuvasta aika hyvin osasi neuvoa, mitä tehdä. Nähtäväksi jää, tuleeko mitään syömäkelpoista, vai sikiääkö vain tatti otsaan.