True blood

Verivana kaulalla, veritahroja monessa kohtaa paitaa, käsivarsi veressä.

Mitä on tapahtunut? No eipä sen kummempaa, kuin että meillä näemmä harjoitellaan kävelemistä nyt ihan urakalla. Ja sen seurauksena muksahdetaan välillä naamalleen, ei tosin suorilta jaloilta vaan kontaten, koska kiire nousta takaisin pystyyn on niin kova. Siinä sitten näemmä huulet saavat kovaa kyytiä ystäviltään hampailta, ja äiti saa olla nostelemassa pientä vampyyriä syliin lohdutukseksi.

Kumma kyllä mikään ei tunnu hidastavan menoa. Paitsi jos erehtyy osallistumaan näihin kävelyharjoituksiin – hirmuinen kiukkuitku seuraa kehotuksesta kävelemiseen.

Kaipa tässä on kyse taas niistä asioista, joihin äidin ei pitäisi nenäänsä työntää. Mutsi hei, mä osaan ihan itse.