Tulkkia vailla

Sanotaan, että 1-2 vuoden iässä lapsi ymmärtää puhetta jo yllättävän paljon, vaikka ei sitä yhtä hyvin vielä tuotakaan. Ja kyllähän se on tullut huomattua, mutta miksi näitä lauseita ei vieläkään ymmärretä:

 

Älä syö niitä koiran nappuloita. (Ne maistuvat vielä tänäänkin pahalle.)

Ei se maailmanloppu juuri nyt tule. Äiti keittää nyt puuroa. (Kun housun punteissa roikkuu maailman tuskaa teennäisesti parkuva huomionhakuinen pikkurontti.)

Varovasti, ettei satu. (Kun lapsi kiipeää seisomaan vaikkapa potkupyörän päälle.)

Koiraa pitää koskea hellästi. (Se raukka kuitenkin painaa puolet vähemmän kuin lapsi, jonka mielestä koira sopii hyvin vaikkapa tamburiiniksi.)

Ei! (Se muuten tarkoittaa ei, eikä no ole hyvä vaan kun kerran noin kurittomasti vaadit.)