Tyttöjen juttuja

Oi nyky-yhteiskuntaa. Verhot eivät ole enää vain verhoja, vaan niitä on erikseen joka vuodenajalle, sekä jouluun, pääsiäiseen, vappuun ja juhannukseen. Samoin keittiöpyyhkeitä (miten ikinä olenkaan selvinnyt elämästä ilman pääsiäiskeittiöpyyhkeitä?). Lastenvaatteetkaan eivät ole vain lasten vaatteita, vaan tyttöjen ja poikien vaatteita. Ihan sama, vaikka alle 80-senttisten rekissä lukeekin pelkästään ”newborn” tai ”baby”. Ostin naperolle kesähattuja, sinisen ja valkoisen. Niissä ei ole pitsiä, röyhelöitä tai kuvioita. Sinisessä naperoa puhutellaan lähinnä biologisen sukupuolensa mukaisesti, valkoinen aiheuttaa jatkuvasti tästä poikkeavia tilanteita. Ranskassa käydessämme naperolle lepertelijät vaihtelivat kohteliaasti pronominia maskuliinin ja feminiinin välillä, kunnes vahvistimme oikean. Ja jälleen kadunkulman kangaskaupassa. Ostan mekkokangasta itselleni. Kangas leikataan, juttelemme mukavia myyjän kanssa. Sitten myyjä kohdistaa huomionsa rattaissa istuvaan naperoon:

”Ja tarvitseeko pikkuneiti kesämekkoa? Olisi ihanaa pitsibrodyyria, tai…”

Pokerinaama pitää.”Kiitti, mut mä luulen, että [Markus] (nimi muutettu) pärjää vielä tän kesän ilman mekkoa.” Tai sitten se johtuu hatun sijaan naperon tavasta räväyttää silmänsä lautasen kokoisiksi ja katsella vierasta viehkeästi.  #päivän_asu #eisittenkäänunisex  [Lattemude]