Tyyli ennen kaikkea

Meidän pieni Karl Lagerfeldimme on hämmästyttävän tarkka pukeutumisesta. Varsinkin muiden pukeutumisesta.

Toki oma tahto nostaa päätään myös siinä, että poika haluaisi aina pukeutua joko keltasiniraitaiseen paitaan tai vihreään t-paitaan. Äidin ostamat tummansiniset ja harmaat ovat auttamatta tylsiä. Mutta kun tämä natsimutsi ei kirjavia printtejä osta ennen kuin ilmenee totaalikieltäytymistä muihin vaatteisiin ja pitää valita sen välillä, että viekö pojan nakuna pakkaseen vai pukeeko äidin silmiä vähemmän miellyttäviin vaatteisiin. Vielä ei onneksi olla siinä pisteessä.

Mutta omien vaatteiden lisäksi poika on varsin nopea huomauttamaan muiden uusista vaatteista. Joskus kommentti on vuolas kehu, kuten onpa ihana paita! Mutta valitettavan usein kommentti on vain luokkaa äidillä on tuollainen paita. Mitenköhän sekin olisi ymmärrettävä? Aikuisen suusta vastaavasta voisi ainakin lukea yhtä sun toista rivien välistä.

Mutta osaa tuo poika myös ravistaa kaiken diplomaattisuuden puheistaan, jos asu ei miellytä. Käydessämme vanhempieni luona oma äitini oli tullut koirien kanssa lenkiltä ja jättänyt toppahousut hetkeksi jalkaan. Poika katseli hetken mummansa hääräämistä keittiössä piinallisen arvioivasti ja totesi sitten tyynesti, että nuo pois. 

Ei kelvannut pakkaseleganssi.