Unikoulussa
Minulla tuli toukokuun lopussa täyteen vuosi valvomista. Raskausaikana valvottivat unettomuus, selkävaivat, supistukset ja ah niin aktiivinen napero, joka aloitti yleensä voimistelunsa sillä siunaaman hetkellä kun otin mukavan asennon ja suljin silmäni. Synnytyksen jälkeen lapsi siirtyi roikkumaan nännissä kiinni, ensimmäiset kuukaudet nälkäisenä, sittemmin tavan vuoksi. Tiedättehän, se tavallinen tarina: ipana herää yöllä, eikä uni tule heti, joten on niiiiinnn kiva maata äidin kainalossa ja lupsutella maitoa posket lommollaan. Koska muun muassa selkäni alkoi lopulta protestoida tätä järjestelyä vastaan eikä lapsi oikeastaan ollut nälissään, päätettiin yösyötöistä luopua ja mies astui reserviin kanniskelemaan ipanaa öisin.
Kuulostaako kanniskelu hyvältä pitkän tähtäimen strategialta? No ei, paitsi toki naperon mielestä. Naperosta oli oikein mukava nukkua turvallisesti ympäri asuntoa kuljeskelevan isän sylissä. Pinnasänkyyn laskiessa huuto alkoi aina uudelleen. Lopputuloksena napero virkistyi sitä mukaa kun kantaja väsyi, eikä kukaan nukkunut enää puoli viiden jälkeen.
Valvottuaan kaksi kuukautta mies viimein päätti aloittaa unikoulun. Valittiin MLL:n sivuilta tassuttelumenetelmä. Ensimmäisenä iltana napero valmistautui tyytyväisenä unille ajatellen taas nukahtavansa isän syliin. Katse, jonka hän loi meihin pinnasängyn pohjalta ennen huudon alkamista, ei luultavasti unohdu koskaan. Isän rauhoittelu kuitenkin tehosi ja yöunen ensimmäiset neljä tuntia alkoivat nopeasti. Minä siirryin peiton ja korvatulppien kanssa sohvalle nauttimaan katkottomista yöunista, mies jäi naperon kanssa makuuhuoneeseen. Vauva heräsi totuttuun tapaan puoli kolmelta etsimään maitobaaria, joka ei ollutkaan huoneessa. Myöskään mukavaa kanniskelua isän sylissä ei ollut tarjolla. Mies sai vauvan jollain ilveellä puolentoista tunnin päästä nukahtamaan vielä tunniksi. Lisättäköön vielä, että unikouluohjeiden suora soveltaminen naperoon on hieman hankalaa, koska tyyppi ei ole pinnasängyssä hereillä ollessaan makuuasennossa sekuntiakaan. Se sinkoaa hetkessä laitaa vasten pystyyn ja pyrkii sängystä pois. Olisin voinut kertoa tämän miehelle, ellen olisi nähnyt juuri sohvalla oikein makoisaa unta, jossa kokosin kaikki maailman herätyskellot roviolle ja sytytin sen liekkeihin.
Yhtäkkiä yhdeksän kuukautta kestäneet roolit kääntyivät toisinpäin: minusta yö meni oikein mainiosti, mies oli toista mieltä. Se viimeksi nauraa, joka parhaiten nukkuu, näköjään. Unikoulu ei tosin ole vielä tuottanut tulosta, mutta voitte uskoa, että vuoden valvomisen jälkeen otan näistä imetyksettömistä öistä sohvalla irti kaiken minkä voin.