Unikoulussa, 1. yö

Tuskinpa kenellekään tätä blogia kauemmin lukeneelle tulee yllätyksenä, että unikouluhan meidän niskaan kaatui niin että kolina kävi. Tirppa sinänsä ei ole huonoin mahdollinen nukkuja, mutta aika tasaisesti kahdesti yössä tuli tarjoilija huudettua paikalle. Kun yhdeksän kuukautta on yhdessä elelty, alkaa tarjoilijakin kaipaamaan pidempiä kuin kolmen tunnin unipätkiä. Unikoulun penkille siis.

Mies lupasi rohkeasti hoitaa unikoulun. Ensimmäisenä perjantai-iltana mies korkkasi oluen tai kaksi ja istui myöhään illalla pelaamassa tietokoneella. Ei tainnut ihan tietää, mitä tuleman piti. Ihan kuin ekaluokkalainen, joka reppu heiluen innoissaan menee kouluun. Tai possu, joka teurasautoon reippaasti jolkottaa.

Tirppa heräsi tuttuun tapaan huutelemaan juomaa tiskiin puolen yön kieppeillä. Kun sitä ei herunut, alkoi tietysti protesti palvelun laadun heikkenemisestä. Tunnin huutokonsertin jälkeen mies oli varma, että pojalla on nälkä. Toisen puolen tunnin jälkeen niin olin minäkin, joten luovutusvoitto Tirpalle.

Ja jälkiviisaana ei sillä kyllä varmaan kauhean kova nälkä ollut.

Yö 1:

Positiivista: Mies oli onnellisen tietämätön tulevasta.
Negatiivista: Luulin tietäväni, mitä tuleman piti, mutta ai jestas kun väsyttää.

[Hurmosmamma]