Unikoulussa, 2. yö

Ensimmäisen yön jälkeen odotukset eivät olleet kovin korkealla. Jospa sitä luovuttaisi vaikkapa hieman myöhemmin kuin edellisenä yönä. Uskoa oli siis yhtä paljon kuin olympialaisten kultamitaleihin.

Ihme kyllä, Tirppa nukkui yllättävän hyvin, jopa liian hyvin ollakseen totta. Tutituksella selvittiin normaaliin ruoka-aikaan ja vasta aamuviideltä kutsu kävi. Mieletöntä! Näinkö helpolla se unikoulu on käyty?

No eipä tietenkään. Syy hyviin yöuniin selvisi, nimittäin sekä Herra Unikouluttaja että Pikkuherra Oppilas tulivat kipeiksi. Ystävämme flunssa päätti tulla tuomaan lisähaastetta tähän uuteen harrastukseemme. Se siitä sitten, game over.

Kaiken lisäksi itse tuli valvottua ainakin puolet yöstä kuulostellen, että joko nyt kutsuttaisi paikalle. Äärimmäisen fiksu pelistrategia, kun on univelan vuoksi jo yhdeksän kuukauden ajan aivot valuneet pikkuhiljaa sukkaan.

Yö 2:

Positiivista: Hei tämähän toimii!
Negatiivista: Heti luuli kumihuuli.

[Hurmosmamma]