Unikoulussa, 3. yö

Vaikka edessä oli työpäivä (mikä se on?), mies urheasti otti unikoulutuksen hoitaakseen kolmantenakin yönä. Luuli raukka varmaan, että edessä on yhtä hyvä yö kuin edellinen. No ei tietenkään ollut.

Flunssa oli Tirpallakin edennyt siihen vaiheeseen, että enää ei ollut kipeäksitulon kooma päällä. Koska kuitenkin nuhaisuutta ei erityisesti ollut, ajattelimme pehmeällä tassuttelutekniikalla hoitaa jo hienosti alkaneen unikoulun loppuun. Kiukku tuli samoihin aikoihin taas kuin aikaisempina öinä. Mies yritti tassutella ja kanniskella ja hömpsytellä ja hyristellä ja ties mitä tunnin verran, kunnes tehtiin vahdinvaihto.

Puolisen tuntia siinä vielä meni, ja tämän puolituntisen vietin pääosin pinnasängyn laidan yli kaksinkerroin Tirpan ohimoita pussaillen. Tuntui muuten mielettömän kivalta vatsassa ja veri ei tainnut aivoissa kiertää sitäkään vähää. Mutta ensimmäinen erävoitto takana, Tirppa nukahti uudestaan kiukun jälkeen ilman maitoa.

Mitä nyt pientä takapakkia tuli ilmankostuttimesta, joka päätti hiljaa hieman pulputtaa ja Tirpan mielestä tämä oli kuin gongin soittamista korvan vieressä. Niin, ja kunpa se äitikin olisi vielä nukahtanut uudestaan.

Yö 3:

Positiivista: Jeah, toivoa on.
Negatiivista: 10 senttiä pituutta lisää, kiitos. Ja vaikka vähän pienempi röllykkä.

[Hurmosmamma]