Unikoulussa, 5. yö

Hei edistystä, mahtavaa! Kutsuhuuto tuli vasta neljältä, eikä silloinkaan minkään suunnattoman raivon siivittämänä. Tosin reilu tunti aikaisemmin oli joku nimeltä mainitsematon vainohullu äiti pinkaissut Tirpan huoneeseen, koska sieltä kuului joku ääni. Joku ääni, my ass. Ja ehkäpä se ääni kuului juuri sieltä.

Pieni flunssanpoikanen kuitenkin häiritsi uudelleen nukahtamista, ja 45 minuutin jälkeen kyllästyin roikkumaan kaksin kerroin pinniksen yli ja otin pojan viereen nukkumaan. Tai siis nukkuminen oli tavoite, mutta sängyssä olikin paljon hauskempaa pyrkiä mahalleen ja siihen kun pääsi, lähteä liikekannalle. Tämä tietysti erinäisen metelin siivittämänä.

Mies tottakai heräili tähän tirppailuun ja kysyi kahteen kertaan olenko antanut pojalle maitoa. Siinä vaiheessa tällä mammalla kilahti, koska juuri silloin ei ollut tarvetta ulkopuoliselle konsultille, projektikoordinaattorille tai työnjohdolle. Yöllä on muuten lyhyt pinna entistä lyhyempi.

Maitoiluksihan se puoli kuudelta meni, mutta sen jälkeen nukuttiinkin oikein makeasti kolmisen tuntia. Muut paitsi mies, joka sai kuulemma Tirpan potkuja jatkuvalla syötöllä selkäänsä. Mitäs meni ohjeistamaan maidosta.

Yö 5:

Positiivista: Vasta neljältä herätys, sehän on potentiaaliset kuusi tuntia minulle unta, näin teoriassa.
Negatiivista: Kukaan ei kertonut, että Herra Unikouluttaja yleni flunssansa myötä esimiesasemaan.

[Hurmosmamma]