Vaatteista

Tässä on tullut huomattua jännä ilmiö liittyen lasten vaatteisiin. Nimittäin niiden kuulemma pitäisi olla joko mahdollisimman halpoja tai sitten Me & I:ta

Se alkoi jo raskausaikana. Kaikki varoittivat, että älä vain osta liikaa vaatteita, äläkä varsinkaan pienimpiä kokoja, koska ne jäävät pieniksi. Älä myöskään osta turhia vaatteita kuten neuleita tai huppareita. Itseasiassa ei mitään pään yli vedettävää. Eikä varsinkaan uutena, ainoastaan kirpparilta. Ja kirpparillakin saa maksaa vain alle euron per body.

Paitsi jos on miikkaria. Sitten saa ostaa mitä vaan ja kuinka paljon vaan, koska ne ovat ihania.

Itse en lukeudu erityisiin miikkarifaneihin, mutta myönnän ostavani kyllä muita liiankin kalliita turhakevaatteita Tirpalle välillä ihan vain siksi, että ne ovat söpöjä tai sattuu huvittamaan. Toisaalta noudatan samaa periaatetta myös omissa vaatteissani. Isäni mielestä olen shoppailu-addikti, itse pidän enemmän sanasta retail therapy, sillä terapian tarpeessa tässä nyt vähintäänkin ollaan.

Joka tapauksessa ihmettelen tätä ajatusta siitä, että lapsen vaate ei saa maksaa, koska sitä käytetään vain muutama kuukausi. Eiköhän aika moni nainen kurkatessaan omaan vaatekaappiinsa huomaa, että sinnekin on tullut hankittua yhtä sun toista vain yhden kauden päivänvalon näkevää kuosia. Miksi ei siis lapselle?

Vai onko tämä nyt hyvä esimerkki siitä, kuinka omat virheet tulee korjata lapsen kohdalla. Jos on, niin #vituixmän.

[Hurmosmamma]