Vapaapäivän riemua

Nyt kyllä taputtelen itseäni olalle siitä, että olen onnistunut maksimoimaan vapaapäiväfiilikseni. Koska teen nelipäiväistä työviikkoa niin, että olen keskiviikot kotona, on joka toinen työpäivä vähän kuin perjantai. Tietysti voisi ajatella, että joka toinen työpäivä on maanantai, mutta eipä lähdetä sille linjalle kun on mukavampi röyhistellä.

Töihin meno on siis lomaa kodin tohelluksesta, mutta keskiviikot toisaalta tuntuvat paljon, paljon mukavammilta pojan kanssa kotona, kun välillä on töissä työtuolia kuluttamassa. Lisätään cocktailiin vielä keskiraskauden energiapöhinä, niin keskiviikot ovat yllättävän tehokkaita päiviä. Kotityöt, kaupassa käynti, ulkoilu, pojan muskari – kaikki tuntuvat mukavilta ajanvietteiltä, vaikka ennen näistä suuri osa tai huonona päivänä kaikki tuntuivat aikamoiselta pakkopullalta.

Tai sitten olen päässyt hulluudessani vain uudelle tasolle. Tänään nimittäin kuurasin pojan päiväunien aikana roskiskaappia (joka oli muuten varsin ällöttävää puuhaa) ja nautin siitä. Tosin ilman suklaanappirullaa olisin varmaankin nauttinut vähän vähemmän.

Mukavaa torstaimaanantaita kaikille!