Vauvakuulumisia

Joku teistä lukijoista on saattanut ihmetellä, miksi tämä blogi pyörii aina vaan niin paljon esikoisen ja hänen juttujensa ympärillä. Vastaus on vesiselvä niille, jotka kahden pienen lapsen arkea elävät. Taapero määrää tahdin ja kuopus tulee mukana kuin pieni suloinen käsilaukku. Reppana.

Arvatkaa vaan, onko esikoisen vauvakirja raameja myöten pullollaan ensimmäisen vuoden merkintöjä päivämäärän tarkkuudella, ja kuopuksella on luokkaa noin viiden viikon iässä, ehkä. Synnytyskertomus huutaa tyhjyyttään ja jos hormooneihin on luottaminen, koko synnytys on kohta pyyhkiytynyt mielestä ja jäljellä on vain lepattelevia perhosia ja kesätuulen leyhyttelemiä kukkasia. No eihän se nyt edes niin paljoa sattunut. 

Mutta jos nyt päivittäisi vähän vauva-arjenkin kuulumisia, niin tytöstä on kuoriutunut todellinen hymytyttö ja virkku pikkusirkku, kun ei ole saanut äitiään hyppäämään kattoon jokaisesta inahduksesta. Alun kiukkuhuudot ovat historiaa ja pikkusiskosta on tullut übersosiaalinen naureskelija, jonka silmät kirkastuvat aina saadessaan juttukaverin ja varsinkin, kun pääsee seuraamaan isoveljen touhuja. Aivan mainio tyyppi, ja minähän olen arviossani tietysti täysin objektiivinen.

Ja vaikka välillä tämä kahden vaippaikäisen ruljanssi menee jo huonon komedian puolelle, niin kyllä näistä lapsista muistaa myös jatkuvasti olla sydänpohjiaan myöten kiitollinen.

Ihana boy wonder ja suloisesti kikatteleva ilakka-silakka. 

Onnellista viikonloppua kaikille, muistakaa halata ja hymyillä! <3