Vertailukelvottomuutta

Tulipas jälleen sunnuntain kunniaksi hieman pohdiskeltua äitiyttä ja sen tuomaa pakottavaa tarvetta vertailla omaa lastaan muihin. Tai siltä se ainakin välillä tuntuu. Milloin kyse on pituuden tai painon vertailusta, opituista kyvyistä, luonteenpiirteistä tai harrastuksista, jos sinulla on vauva, sitä kuuluu verrata toisiin vauvoihin. Ja nimenomaan siinä hengessä, että meillä jo osataan sitä ja tätä tai meillä kyllä tehdään/ollaan/lällällällää näin.

Tämähän on loppujen lopuksi varsin järjetöntä toimintaa, nimittäin kun puhutaan pienistä vauvoista, mitä todennäköisimmin yhdelläkään asialla, mitä vanhemmat itse ovat tehneet, ei ole merkitystä vauvan kehityksen nopeuteen. Tuskinpa se pituus tai paino on optimaalisesti juuri keskikäyrällä siksi, että vauva on puputtanut vain luomuruokaa tai äiti ollut tiukalla ruokavaliolla imettäessään. Tuskinpa vauva oppi kääntymään vatsalleen aikaisessa vaiheessa siksi, että isi on tsempannut vieressä ja hieronut lihaksia vetreiksi. Tai tuskinpa yksikään vauva on lähtenyt ryömimään siksi, että näille on näytetty fläppitaululla, kuinka ihmisen motoriikka toimii. (Sen sijaan näkyville unohdetut kännyköiden laturit tai täydet koiran ruokakupit voivat hyvinkin toimia motivaattorina). Ja jos lapsen ensimmäinen sana on mämmi, niin tuskinpa kyseessä on sen sattuminen sopivasti pääsiäisen alle kun äiti on pitänyt lapselle ravitsemusterapeuttisia luentoja pääsiäisen ruokavaliosta, vaan todennäköisesti se nyt on sitä vauvan perusmämmättelyä. Ja jos vauva nukkuu yönsä hyvin, niin kyseessä voi olla yksinkertaisesti vain hyvin nukkuva vauva, tuskinpa ne kohtuun asti kaiutetut kehtolaulut ovat vauvaa unirytmiinsä opettaneet.

Miksi sitten vanhemmilla on niin kova tarve röyhistellä rintamuksiaan ja toimia kukkoina vauvatunkiolla, kun oman lapsen erinomaisuutta niin korostetaan? Kyse on kuitenkin elävistä ihmisistä, joiden vertailu toisiinsa vauvoina on loppujen lopuksi aivan yhtä vaikeaa kuin aikuistenkin ihmisten vertailu. En itse ainakaan osaisi sanoa, kumpi on motorisesti lahjakkaampi, minä vai ystäväni. Tai kumpi on kielellisesti kehittyneempi. Emmekä varsinkaan vertaile painojamme kuukausitasolla. Ja kun ottaa huomioon, että vanhemmilla ei loppujen lopuksi ole ollut paljoakaan vaikutusmahdollisuutta näihin piirteisiin, niin koko vertailu on ensinnäkin täysin vesittynyttä ja toiseksi totaalisen tuhoontuomittua.

Joten jospa annettaisiin kaikkien vauvakukkien nyt vain kukkia ihan rauhassa ja omaan tahtiin. Kyllä ne mämmit ja muut sieltä aikanaan tulee.

[Hurmosmamma], joka ei muuten syö mämmiä vaikka aikamoinen mässyttelijä onkin