Wappu ennen ja nyt

Voi niitä vappuaattoja, kun vedettiin haalarit niskaan ja riekuttiin kaupungilla jalat rakoille. Ihmeteltiin, kukakohan tällä kertaa päättää läträtä Mantan puhtaissa vesissä ja sormet (liian usein) kohmeessa kierrätettiin skumppapulloa toisensa perään. Juomalaulut kajahtelivat ilmoille pitkälle aamun pikkutunneille ja vappupäivän aamuna ihmeteltiin omaa reippautta, jos aamukymmeneksi jo Ullikselle selvisi.

Se oli ennen se. Nykyään haalarin pukee korkeintaan Tirppa, tosin ei oikeastaan sekään, koska tuollaisen touhusanterin päälle on aivan mahdotonta saada sellaista puettua. Riekkumisen jalon taidon Tirppa osaa kyllä hienosti ja vaikka Mantalle ei vielä ole rattaidenkaan kanssa asiaa, niin läträämistä suoritetaan kyllä pihan lätäköissä tai omissa pukluissa, missä vain opportunisti mahdollisuutensa löytää. Tuutulaulut kajahtelevat ilmoille tuloksetta mutta toivottavasti ei sentään pikkutunneille ja vappupäivän aamuna on noustava kuuden pintaan joka tapauksessa, sillä näiden pienten murusten kalenteri ei valitettavasti tunne pyhäpäiviä sen paremmin kuin viikonloppuja tai talviaikojakaan.

Mutta yksi asia on pysynyt vakiona ja se on vappupallo. Jo todella kauan aikaa sitten vappupallo oli se vapun kohokohta. Vaikka niitä piti yleensä ostaa kolme, kun ensimmäiset kaksi karkasivat heti kättelyssä taivaan tuuliin samalla väistämättömyydellä kuin jäätelöpallot kesäisin pyörähtelivät tuutista maahan. Opiskelijariennoissa puolestaan vappupallo joko kulki riennoissa mukana, tai odotti kiltisti kotona leijuen väsyneen rellestäjän paluuta. Nyt on puolestaan ostettu ensimmäinen vappupallo Tirpalle, ja sitä oli Tirpan mielestä tavattoman hauska nykiä ja läiskiä. Ja on muuten evoluutio tehnyt tehtävänsä, kun on vappupallojen naruissa nykyään painot.

Hyvää vappua, rakkaat lukijat!

[Hurmosmamma]