Yökastelijat

Tulipa tässä mieleen, että meidän perhe on täynnä yökastelijoita.

Ensinnäkin sänky tuli loppuraskaudessa vuorattua kosteussuojilla siltä varalta, että se kastelu holahtaisikin jonain yönä tai aamuna. Ei se sitten holahtanut, mutta mukavasti tuli nukuttua hiostavien suojien päällä useamman viikon kesähelteissä.

Sitten on tietysti tämä pieni yökastelija Tirppa. Onneksi vaipat ovat meillä  toistaiseksi (kop kop) tämän kastelun aisoissa pitäneet, vaikka välillä vaippa tuntuu painavan keskivertokäsipainon verran. Varsinainen yökastelutaistelu käydään sitten, kun vaipoista joskus – voi apua – pitäisi vieroittaa.

Itsekin on tullut yökastelua harjoitettua ihanien paitaläikkien muodossa. Onneksi lähinnä vain imetyksen alkuaikoina, mutta kummasti sitä alkaa ymmärtää, miltäköhän kostea vaippa mahtaa päivästä toiseen tuntua.

Miehen kanssa olemme vuorotellen terästäytyneet yökastelussa hikoillen. Minä olen pukannut hormonihikeä ja mies puolestaan jostain käsittämättömästä syystä on kietoutunut aina niin tiukasti peittoon, että jos peittoa erehtyy raottamaan, lehahtaa sieltä aika miehinen myski. Ja pyykkikone pyörii.

Sitten on vielä ihanan rasittavan rakas koiramme. Yökastelua ei onneksi tapahdu sisätiloissa, mutta silmät ristissä saa aina välillä olla päästämässä karvavauvaa pihalle suorittamaan pihan yökastelua.

Ja kyllähän Tirppakin joskus vielä murrosikään tulee, ja sitten alkaa aivan uudenlainen yökastelu. Sitä ei kyllä pysty vielä ajattelemaankaan, tai muuten olisi tällä äidillä jo kourassa menolippu Siperiaan. Miehet pärjätköön keskenään.

[Hurmosmamma]