Yhteinen Talous.

Kun on seurustellut Täydellisen Miehen kanssa yli viisi vuotta, on ainoastaan luonnollista, että asutaan saman katon alla. Tämä puolestaan tuo mukanaan yhteisen talouden.  

Yhteinen talous se vasta jännittävä onkin. Täydellisellä Miehellä on rahaa. Isoäidin perintö kasvattaa rahalaaria omalta osaltaan, toisaalta teini-ikäisestä asti painettu duuni sekä sijoitukset. Täydellinen Mies ei pidä siitä, mutta hänen ylempää keskiluokkaa edustavat vanhempansa tykkäävät ”ostella lahjoja”. Minä taas puolestani olen pärjäillyt omillani varsin pitkään. Itsenäisesti. Vastentahtoisesti kuitenkin. Meidän taloutemme toimii niin, että vuokra maksetaan aina puoliksi ja kotitalouskassaan nostetaan aina molemmilta saman verran käteistä. Törmäyskurssille raha-asioista on jouduttu muutaman kerran, mutta käsille homma levisi ensimmäisen kerran, kun Täydellinen Mies joutui maksamaan kesäkuun vuokran yksin.

Minulla on töissä yt-neuvvottelut niskassa, eikä työtunteja ole tippunut riittävästi. Kaikki raha on mennyt elämiseen. Tunsin asiasta lähes fyysistä kipua. Täydellinen Mies ei voi tätä kenties koskaan ymmärtää. Tämä purkautuu riidanhaastamisena. Jos on tarve, vanhempani auttavat, kun pystyvät. Täydellinen Mies auttaa, mutta näen ettei koskaan mielellään. Tämä ei helpota avun pyytämistä. ”Kyllä minä itse pärjään.” Mieltäni painaa se, miten voin ensi kuussa maksaa koko vuokran kuten menin lupaamaan? Tämäkin purkautuu riitoina muista asioista.

 

Joskus taas tunnen kateutta Miehen omaisuudesta. ”Miksei se voi ostaa minulle tätä paitaa, vaikka näkee, että tahdon sen?” ”Miksei se sano, että maksetaan samasta?” Enkä koskaan sano tätä ääneen.

 

Mutta kuitenkin se sanoo säästävänsä, jotta voi joskus ostaa meille yhteisen kodin velatta. Sydänhän siinä pakahtuu. 

Loppusilauksena Hipstergram-kollaasi mahtavista ja ei-niin-mahtavista asioista, joita Täydellinen Mies on joskus kuitenkin tarjonnut. Pyytämättä.

Love, Ilona.

 

Edit: Lilyn toimitus bongasi Täydellisen Miehen!