Huomaan siirtyneeni siitä joulu-tammikuisesta ”apua, sinun on pakko rakastaa minua, teen sen eteen mitä tahansa”-vaiheesta eteenpäin. Kuluneen vuorokauden aikana emme ole puhuneet juuri mitään. Emme ole vältelleetkään toisiamme, päinvastoin tunsin itseni hetkittäin jopa naurettavaksi istuessani tiukka mutru huulessa vieressään sohvalla tuijottaen tyhjyyteen kun televisiosta tuli jotain turhanpäiväistä urheilua, jota en ikinä jaksa edes katsoa. ”Katso […]

… Parisuhdeongelmia ei parane alkaa ratkomaan jos olet 50 km:n päässä kotoa vailla menopeliä, puolison kyydin armoilla. Se alkaa päivä jännästi jos hän hermostuksissaan ilmoittaa muutaman kipakan viestinvaihdon jälkeen, että koitapa keksiä itsellesi kyyti kotiin. Sen kaikkein pisimmältä ajalta minut tunteneen ystävän kanssa parannettiin maailmaa, useampi lasi viiniä meni siinä ohessa. Laitettiin asioita mittasuhteisiin, punnittiin […]

Ihan valtavassa puhumisen tarpeessa olen purkanut sydäntäni tämän blogin lisäksi ihan oikeille ihmisille siinä määrin, että joidenkin mielestä alan olemaan hengästyttävä. Sen näkee. Joku erehtyy töissä vaikkapa kysymään omasta mielestään viattoman ”miten teillä menee?”-kysymyksen ja vastaukseni onkin sen verran monimutkainen ja rönsyilevä, että osa kuulijoista poistuu paikalta. Pian enää vain juorunhimoisimmat haluavat tietää miten jakselen. […]

Tämä parisuhde on alkanut kun olimme teinejä vuonna 1998, olemme kasvaneet aikuisiksi yhdessä, olleet monella tapaa toistemme ”ensimmäisiä”. Niin seksillä kuin sormuksin sinetöidyssä liitossa, asuinkumppanina, uskottuna. Hänen listallaan olen ensimmäinen ikinä tyttöystävänäkin.  Mitä meidän suhteeseen tulee, sitä on pidetty ulkoapäin tarkasteltuna ylivertaisena. Ne ei kyllä eroa ikinä. Eihän mikään suhde ole ongelmaton, on meilläkin kriisimme […]

Otin henkisen aikalisän. Käytännössä se tarkoittaa rauhoittumista, otin askeleen taaksepäin ja hyväksyn osani. Tai no siis en hyväksy, mutta alan ymmärtämään etten voi yksin hallita ja ohjailla niin omaa kuin toisenkin ihmisen elämää, ajattelua tai tunteita. Itseasiassa, se, että olen yrittänyt tehdä niin, on osa ongelmaa. Yleisen maailmanjärjestyksen säilymisen vuoksi päätimme myös lopettaa suhteemme selvittelyn viestein […]

Aloittaisinko jälleen syvällä huokauksella? Olen lopulta jollain tasolla valmis irrottamaan ja myönnän ettei meillä ole taitoa korjata liittomme tilaa ennalleen. Neuvottomuus ahdistaa. Olen antanut luvan alkaa valmistautumaan poismuuttoon.  Toivon rippeitä ripsahtelee silti jatkuvasti. Oli jännittävää nähdä, kuinka jo pelkästään tuon päätöksen tekeminen rentoutti meitä vähäksi aikaa. Vajaan vuorokauden ajan jaksoimme olla siinä tilassa, sitten hän […]

NÖYRÄ on tottelevainen, sopeutuvainen, kuuliainen. Vaatimaton. Näin Suomen sanakirja tuota sanaa kuvailee. Mun mielestä sanan viereen voisi liittää oman kuvani.  Sillä jos tämä talvi jotain on ollut niin nöyryyttävä. Totally humbling experiment. Olisin voinut vaikka passata.  Aiemminkin olen kuvannut itseäni hyvin miellyttämisenhaluiseksi luonteeksi, kovasti muiden hyvinvointia ajattelevaksi, siinä ohessa usein itseni unohtaen. Sitten taas toisinaan olen […]

Mitä perkelettä se naisihminen kuvittelee?! Se mieheni lenkkikaveri, työkaveri. Järjestää tuparit joihin kutsuu KOLME miestä. 2/3 näistä miehistä on naimisissa ja perheenisiä. Sitten hän ihmettelee, miten ”kaikkien mun miespuolisten kavereiden puolisot on ihan käsittämättömän mustasukkaisia”.  No vittu, ÄLÄ?!  Nyt vähän valoja päälle, tyhmä blondi. Vedä se pää perseestäs ja ota pari askelta taakse päin tai […]

Hymy johon ei vastata. Että ihminen, jota olet rakastanut puolet elämästäsi enemmän melkein kuin itseäsi, ei pidä sinua enää tärkeänä ja rakkaana itselleen. Kun hän ei osaa enää kuvailla sinusta mitään hyvää eikä näe enää ”meitä”.  Ihan kuin aina ennen, puolihuolimattomasti ääneen sanottu rakkaudentunnustus johon ei vastata.  Kun ojentaa käden peiton alla koskettaakseen toisen kuumaa […]

Tiheän päivittämisen kausi. Jonnekinha se paska on saatava kaadettua. Eilen illalla hyvin vähäisessä määrin yrtitimme selvitellä suhteen olotilaa tullen siihen tulokseen, että puheyhteys on edelleen yhtä tukossa kuin aikaisemmillakin yrityskerroilla. Jatkoimme tänä aamuna. Keskustelu äityi huutamiseksi, päättyi mieheni raivokkaaseen töihinlähtöön. Viimeisiksi sanoiksi huusin peräänsä että ”pidä huoli että tulet yöksi kotiin!” johon hän jäätävästi vastasi […]