Kerroin eilen työkaverille vihaavani maanantaita, koska töissä on aina hirveä kiire maanantaisin. Se kostautui sitten tänään. Koko työpäivä oli yhtä kaaosta, aamukierrosta alkaen. Näytteenotto ei sujunut, laitteet eivät oikein halunneet toimia, puhelimet soivat tauotta, ja ympärillä oli ihan liikaa hankalia ihmisiä. Teki mieli lyödä hanskat tiskiin ja mennä takaisin kotiin nukkumaan. En muutenkaan ole aamuihminen tai edes aamupäiväihminen. Onneksi tämän työviikon jälkeen on taas kaksi viikkoa vapaata. Tai eihän ne vapaita ole, kun pitäisi saada noita avoimen yliopiston opintoja suoritettua, eli siis lukea tenttiin ja tehdä oppimistehtäviä. Mutta ainakin saan päättää nousenko puoli kuudelta (en) vai puoli yhdeksältä (ehkä).

Olen viime aikoina kuluttanut paljon aikaa kirjojen parissa. Rakastan lukemista. Eilen luin Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan Vaimon loppuun, joten tänään pääsin aloittamaan Sara Gruenin Vettä Elefanteille. Ensin mainittu oli yllättävän hyvä, vaikka aluksi ajattelinkin, että se ei varmaan ole mun juttu. Nyt tietysti haluan nähdä myös leffan, että voin kritisoida sitä, kun se ei olekaan samanlainen kuin kirja. Tuo Vettä Elefanteille vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta myöskin. Siitäkään tehtyä leffaa en ole vielä nähnyt, koska haluan lukea kirjan ensin, ettei leffa pilaa lukunautintoa. En yleensä ihan hirveästi jaksa innostua kirjoista, jotka ovat älyttömän suosittuja ja kaikkien ylistämiä. En tiedä luenko niitä jotenkin eri tavalla, mutta useimmiten en vain voi käsittää, mistä se kauhea vouhotus johtuu. Näin kävi mm. Markus Zusakin Kirjavaras-teoksen kanssa. Hirveän moni sanoi, että se on elämää mullistava ja älyttömän hyvä. Mun mielestä se oli ihan jees, mutta ei mitenkään ihmeellisen hyvä. Enemmän olen tykännyt esimerkiksi Tessa De Loon Kaksoset-teoksesta. Mutta makuasioistahan on turha kiistellä.

En ole oikeasti kirjojen suhteen kauhean nirso. Tykkään lukea chick litiä siinä missä dekkareita tai klassikoitakin. Ja luen edelleen nuortenkirjoja, vaikka en välttämättä ole enää nuoreksi laskettavissa. Aika paljon tulee luettua myös non-fictionia, lähinnä matkakirjoja, psykologiaa ja historiaa. On ihanaa oppia uusia asioita silloin kun ei ole pakko. Silloin tulee aina mieleen, että tätähän vois opiskella ihan oikeastikin. Mutta ei se sitten enää ole kivaa, kun on pakko saada kurssit läpi jonkun muun suunnitteleman aikataulun mukaan. Oikeastaan siksi avoimessa onkin kiva opiskella. Tai siis jos saisi suoritettua niitä opintoja eikä vaan tekis kaikkea muuta. 😀