Viime viikon loppupuoli vietettiin Tampereella Tammerfestiä. Käytännössä, kun Tammerkosken sillalla ja Suurmarkkina-teltat oli saatu purettua Keskustorilta, alettiin siihen rakentaa Tammerfestien Beer & Food Gardenia eli torin kokoista terassia. Ja jottei elämä liian tylsäksi pääsisi muuttumaan, tämän viikon lopulla sinne noussee jotain Kukkaisviikko juttuja.

Torstaina tein sentään jotain itselleni uutta eli menin pois mukavuusalueeltani. Kävin nimittäin ensimmäistä kertaa koskaan festareilla yksin. Pe-la festariseurakseni  Ratinanniemeen lähteneet Ninni ja Petu eivät kumpikaan ehtineet mukaan vielä torstaina, enkä saanut houkuteltua yöksi majoittamiani Lauraa ja Womppistakaan mukaan. En kuitenkaan halunnut missata vanhoja lemppareitani Viikatetta ja Mokomaa ja ~10 eur lisää kahden päivän lipun hintaan oli melkein kuin olisi laittanut rahaa pankkiin. Kokonaisuudessa muutenkin torstain esiintyjäkaarti olisi ollut ehkäpä jopa päiväkohtaisista esiintyjistä eniten minun mieleeni… Elokuu, Haloo Helsinki, Jätkäjätkät, Viikate, Petri Nygård, Mokoma, Klamydia ja Ismo Alanko. Joskin lopulta sade ja seuran puute aiheuttivat sen, etten mennytkään alueelle ennen Viikatetta. Klamydia oli ehdottomasti illan positiivinen ylläri ja sai koko yleisön loistavasti mukaan.

Hämeenkadulle avatun Kulmakonditorian tsekkaaminen ja amk-vuosien muistelu Lauran ja Womppiksen seurassa ennen festaroitumista oli kyllä mainio ratkaisu muuten. Loppuillasta festarialueella värjötellessäni – oli oikeesti tosi kylmä! – olin onnellinen syömästäni salaatista.

Perjantaina festaroinnin sujui tyttöjen kanssa mainiosti. Päivä oli ollut sateinen, mutta ilta onneksi oli parempi. Joku meistä ei ollut uskaltanut ottaa riskiä jättää kumppareita kotiin. Guess who? 😉 Mun piti lähteä ajoissa töistä kuuntelemaan Elonkerjuuta, mutta sadesää saikin mut jäämään perjantain kunniaksi vielä hetkeksi ahkeroimaan. Päivän tähtiesiintyjä oli Eppu Normaali, jota oli todella hienoa fiilistellä. Oltiin näiden tyttöjen kanssa joskus ehkä viitisen vuotta sitten niiden comeback-kiertuekeikallakin. Ja itseasiassa Yö ja Popedakin on käyty katsastamassa joskus lukioaikoina. Mutta jos joku olisi ala-asteella, kun laulettiin musan tunneilla Väinöä ja Sankareita, sanonut, että joskus reilun 10 vuoden päästä olen J. Karjalaisen keikalla ja tykkään siitä, olisin varmasti nauranut vedet silmissä. Muita kuunneltuja olivat Kaija Koo ja Disco Ensemble.

Lauantai me aloitettiin tyttöjen kanssa festariaamiaisella Amurin Helmessä (aamupala viikolla 6,50eur ja viikonloppuisin 7,50 eur). Aurinko paisteli päivänmittaan, mutta me vietettiin se neljän seinän sisällä turisten miesjuttuja, kihartaen hiuksia, meikaten ja maistellen kuohuvaa. Ihanan rentoa! Lauantain ensimmäinen must-see-artisti oli Jukka Poika Sound Explosion Bandeineen ja silloin taivaalle oli jo päässyt kerääntymää tuttu pilviröykkiö. Viimeinen festari-ilta meni lähes huomaamatta. Yö oli ihan kuten odotettiinkin, ainoastaan bändin jäsenet oli jonkin verran vanhentuneet (itsehän me ei olla kasvettu teini-iästä yhtään). PMMP:tä ei jostain syystä ehditty ihan kokonaan kuunteleen. Ja koko Tammerfest mun osaltani huipentui Popedaan. Viime kesänä ajattelin, että kunnon kesään kuuluu Popedan keikka ulkolavalla. Toissa kesänä toteutui, viime kesänä ei, mutta tänä kesänä toteutui sitten senkin edestä. Kaikki hitit. Huhhuh.

Jollei (ja todennäköisesti ei) tule enää tänä kesänä mentyä muille festareille, ei todellakaan tarvitse hävetä tämän viikonlopun jälkeen.