Kesäbiisi

Tänään oli aika letkeä päivä. Tai no ei oikeastaan työn puolesta – aamuherääminen viikonlopun jäljiltä oli tuskallista ja maanantai mateli tavalliseen tapaansa hidastakin hitaammin. Kello neljä suljin tietokoneen ja päätin päivän olevan pulkassa. Siitä sitten kohti Bistro Venlaa, jonka olemassa olosta en vielä aamulla tiennyt mitään. Siellä tapasin kaverini Tiuhdin ja Viuhdin, nappasimme salaatit mukaan (take away:na salaatti kuin salaatti 7,50 eur) ja suuntasimme Laikunlavan tuntumaan nauttimaan alkuillan auringosta ja herkullisista salaateista. Oma valintani oli tänään savulohi-caesarsalaatti, jossa hinta ja laatu kohtasivat kunnolla. Kalaa oli reilusti ja kaikkea muuta hyvää siinä oheessa.Ylpeänä voin jopa mainostaa, että tänä kesänä olen oppinut myös syömään oliivia.

ruoka.jpg

puisto.jpg

Ruuan jälkeen suunnattiin alennusmyyntejä penkomaan Koskikeskukseen, mutta nyt ne olivat jo monessa kaupassa todella loppusuoralla. Joko tekee aivan mielettömiä löytöjä (esim. tosi kiva Pieces -käsilaukku ovh. 26,95 eur, mutta maksoin 5,00 eur) tai sitten ei löydy enää mitään ja monissa kaupoissa on jopa tyhjänoloista. Mutta eipä se mitään, johan tässä on melkein kuukauden niitä ehtinyt kiertää ja ”löytöjä” tekemäänkin. Ihan kiva palata pian normaaliin kauppa-ajatteluun, eikä miettiä vaan, jos sieltä sattuisi löytämään jotain halvalla.

Loppuilta vietettiinkin vielä kolmannen kaverin kanssa Koskipuistossa hengaten ja hyvää musiikkia kuunnellen. Eräs Karhulasta kotoisin oleva kaveri opetti amk-vuosina mut kuuntelemaan mm. skata, ja niiltä vuosilta levyhyllystä ja soittolistoilta löytyy Goonia mun yks ehdoton kesäbiisi onkin ollut juuri Kesäbiisi. Tarkkasilmäinen ja korvainen bongaa myös Telajärvi-biisistä selkeän yhtymän tähän blogiin. Tänään Goon kävikin vetämässä akustisen keikan Koskipuistossa osana Goon tulee keikalle sunkin kotiis 2013 -touriaan. Kiertue starttasi viime perjantaina Helsingistä ja on matkannut Etelä-Suomesta tänään tänne ja seuraavaksi kohti Keski- ja Itä-Suomea. Mukaan mahtuu julkisten keikkojen lisäksi yksityiskeikkoja ja myös yllärikeikkoja, kuten tämänpäiväinen stoppi Hämeenlinnassa. Joka tapauksessa oli tosi kiva, että väkeä oli jonkin verran liikkeellä Tampereella ja sää suosi. 

Puistohengailu <3 Tällaisia iltoja kiitos lisää.

//www.youtube.com/embed/xip8wndC8Tg” width=”560″>

goon1.jpg

puisto1.jpg

ps. Nyt mun jääkaapin ovesta löytyy kuin löytyykin myös 3 päivän lippu Tammerfestiin! 🙂

Kulttuuri Ruoka ja juoma Musiikki

Kesäliikuntajuttuja

Viime viikko oli kriisiviikko. Yliopistolaisena olen tottunut jumppaamaan Atalpalla yliopistoliikunnan jumpissa. Lukuvuosimaksu tuolla on ollut 65 euroa, jolla jumppaa ja kuntoilee niin paljon kuin sielu – ja no, tässä tapauksessa mieluummin ehkä ruumis – sietää ja kestää. Melkein siis kuin laittaisi rahaa pankkiin. Tuntui siis varsin luonnolliselta maksaa kesäkuukausista vielä 45 euroa, vaikka jumppatarjonta supistuikin paitsi tuntitarjonnan myös kellonaikojenkin puolesta aika dramaattisesti, mutta tulipahan alku kesän aikana pari kertaa viikossa ainakin lähdettyä töistä ajoissa. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin hienosti kuin voisi kuvitella. Atalpa nimittäin lomailee juhannuksesta alkaen kuukaudenpäivät ja tämä jos mikä aiheutti viime viikolla kriisin.

Mistä löytyisi jumppaa edullisella kertamaksulla kuukauden ajaksi? Tampere on täynnä erilaisia kuntoklubeja, mutta useimmat niistä toimivat käsittääkseni jäsenyys- ja kausimaksuperiaatteilla. Ensimmäisenä onnistuin bongaamaan Hämeen naisvoimistelijoiden puistojumpan (keskiviikkoisin Kalevan uintikeskuksen nurmella) ja sitten Tampereen naisvoimistelijoiden puistojumpat Pyynikin Koulukadun kentällä, ennen kuin tajusin, että Tamperehan on puistojumppia pullollaan ja lajeissakin on valikoimaa. Muutamiin voi osallistua ihan ilmaiseksi ja useimpiinkin vain muutamalla eurolla. Sopii opiskelijan kukkarolle J  Tiistaina kävinkin kokeilemassa TNV:n puistozumbaa, joka ei tosin sillä kertaa ennakko-ohjelmasta poiketen ollutkaan puistozumbaa vaan ihan peruspuistojumppaa. Liikkeet eivät olleet vaativia, kun niitä on yleensä tottunut tekemään käsipainojen kanssa, mutta osallistujien ikähaitari oli ilahduttavaa. Siellä me kaikki jumpattiin – ja hikoiltiin helteessä kuin pienet possut.

Loppuviikkoa kohden ukkosen uhka alkoi tulla todellisemmaksi säät eivät ihan joka päivä siis olleetkaan kuin se kuuluisa morsian, vaikka lämpöä olisikin piisannut. Sää on puistojumppien ehdoton uhka, ja useilla jumppia järjestävillä yhdistyksillä ei olekaan sateen varalle varattuna ”väistötilaa”. Mikä siis eteen? Onneksi pari kaveria tiesivät vinkata Wolf Fitness Clubista, joka sijaitsee ihan Tampereen keskustassa. Tuntitarjonta on kesälläkin kattava eikä siellä tunneta jäsenmaksuja. Liikkuminen onnistuu kausi- tai kertamaksulla. Mun onnekseni kymppikortit ovat voimassa ostopäivästä vuoden ja hintakin on vain 47 euroa, jolloin yhden kerran hinnaksikaan ei muodostu kuin 4,70 euroa. Viime viikolla tuntui melkein pahalta jäädä kotiin jostain puistojumpasta, koska sää ei ollut kovinkaan hyvä, mutta tällä viikolla ei harmita enää. Joskin toivon tietty, että kesäsäät suosisivat kuitenkin. Nyt vain on mistä valita eikä tarvitse enää tuntea huonoa omaa tuntoa siitä, että jää kotiin sään takia.

Tänään kuitenkin voisi ajatella jälleen puistojumppaa bodypumpin sijaan, koska ulkona näyttäisi olevan kaunista 🙂

Hyvinvointi Liikunta Mieli