Nyt mua itkettää tosissaan xD Olin kirjoittanut kauhean pitkän selostuksen ja se jotenkin poistui ja nyt joudun kirjoittamaan sen uudestaan, voi ihanaa. 

Hei taas!

On kulunu yli vuosi siitä ku oon tänne kirjoittanut. Lupasin kirjoittaa useammin mutta kas kummaa, puhelimeni kirjautui ulos Lilystä enkä päässyt enää takaisin!

Aika kuluu nopeaa, sillon olin kahdeksannella luokalla mut nyt oon jo päässy peruskoulusta ja menossa Lyseoon lukioon. (Jep, hikkekouluun)

Mulla on haikee fiilis edelleen. Oon monesti löytäny itteni itkemästä peiton alta sitä et ku meidän luokka ei enää ole meidän luokka. Ei oo enää meidän koulun 9D:tä joka voittaa kaikki hyvien tekojen tai jouluoven koristelun ynm kilpailut ja on koulun parhaimmistoa arvosanoissa. Ei oo enää sitä rentoa luokkaa jossa sijaiset sai aina rentoutua ja jossa oli hyvä ilmapiiri.

Tekisin mitä vaan et pääsisin takasin.

Sain kolme stipendiä: yhden hyvästä keskiarvosta (viisi ysiluokan parasta keskiarvoa palkittiin) ja kaksi muuta äidinkielestä ja biologiasta. Mun keskiarvo taisi olla myös koko luokan paras.

Huvittaa kun muistelen, miten seiskaluokalla otin tavoitteeksi päästä viiden parhaan joukkoon. Olin siellä jo valmiiksi mutta ainahan pystyi parantamaan, haha.

Haluisin olla taas pieni. Haluisin takas alakouluun missä ei tarvinu turhaan miettiä seuraavaa kouluvuotta. Se oli itsestäänselvää et pääsee taas tuttujen pariin, on samat oppilaat ja opettajat. Nyt on ihan erilaista. Olin eskarin + 9 peruskouluvuotta samassa koulussa. Nyt pitäis yhtäkkiä mennä pois. En vaan haluais. En haluais aikuistua. Kotona voin onneksi vielä asua mut väjäämättä mun pitää täältäkin lopulta lähteä.

Mua on aina kehuttu siitä et ku oon todella itsenäinen ja aikuismainen. Että pärjään ite.

Kyllähän mää pärjään. Oon aina pärjänny jotenki. Vaan ku se ei tunnu siltä. En haluais päättää kaikesta ite niinku aikunen. En ees osaa vielä tehä niin vaan mun vastaus on suurimmaksi osaksi aina vaan et en tiedä tai ei mua kiinnosta.

Itkettää kun kirjoitan tätä joten vaihetaanpa aihetta.

Viime vuonna kävin rippikoulun (lestadiolaisten ripari siis) ja sain uuden pikkuveljen. Nyt mulla on seitsemän pikkusiskoa ja kolme pikkuveljeä. ❤️

Riparilta sain monia hyviä muistoja vaikka sielläkin itkin jatkuvasti 😀 Mutta se oli oikeasti aivan ihanaa ja toivosin et voisin sinnekin mennä takaisin. En sieltä mitään kavereita saanut mutta toisaalta en mää sinne siksi mennytkään.

Viime joulun meidän perhe oli koronassa. Kaikki paitsi minä. Jouduin käymään kaupassa muiden puolesta ja koska meillä on iso perhe, ostoksiakin on paljon vaikkei mun tarvinut mitään muuta kuin leipää ja jauhelihaa ostaa. Sain myös ostaa suklaata itselleni palkkioksi hahah.

Tää on jotenki omituista, kesäloma ei oikein tunnu kesälomalta vaan enemmän vaa pidennetyltä viikonlopulta.

Ollaan tällä hetkellä juhannusta viettämässä mummulassa. Näillä polttoaineen hinnoilla kyllä hirvittää ajella niin pitkä matka (vaikka en itse edes aja xD) mutta täällä ollaan! Myöhemmin ajattelin laittaa tänne kuvia mitä olen ottanut. Puhelimeni kamera on huono, mutta oikean minimaalisen kamerani kamera on vielä huonompi.

Täytyy luultavasti nostaa peppu ylös ja mennä ulos. Siellä on todella kaunis ilma ☀️ Ai niin, nuo kukat voisi ottaa pois tyynyn alta. Ei se juhannusyön taika tainnut minun kohdallani toimia… 😂😂

~Myrskyvaroitus~

P.S. Lukeekohan tätä enää edes kukaan haha