Puhutaan asiasta nimeltä uskovaisuus
Elikkäs. Aivan aluksi, mä oon uskovainen.
Mä oon saanu semmosen käsityksen, et monet ajattelee uskovaisten olevan jotenki… Miten sen nyt sanoisi. Outoja. Tiukkapipoisia. Ja emme saa muka tehdä mitään.
Ei se asia niin ole.
Emme ole tiukkapipoja. Meidän tapoihimme ei vaan kuulu käydä diskossa tai käyttää meikkejä tai kuunnella mitään pop- rock- metallimusiikkia (esim.)
En tajuu sitäkään, et miks uskovaisia pitää haukkua ja koko ajan polkea alas?
Miks me ei saaha olla sitä mitä me haluumme olla?
Eikö tää oo sama asia kuin seksuaalivähemmistöjen kanssa. Lesbot, homot, heidän oikeuksiensa ja hyväksyntänsä puolesta huudetaan ja taistellaan, muttei meidän?
Eihän siinä oo mitään järkeä!
Mikseivät ihmiset ymmärrä?
Ja jos nyt joku tulee valittamaan, että ”Satuja, Jeesusta ei ole olemassa” tai jotai muuta, niin mä sanon:
Ei ehkä ole sinulle, mutta minulle ja muille uskovaisille kyllä on. Jeesus on ollut olemassa, se on todistettu. Mutta se, että oliko Hän jumalallinen, ja onko Jumala olemassa, on USKON asia. Uskonnoissahan USKOTAAN, että jokin voima on ollut olemassa/on olemassa.
En tarvitse vihakommentteja:)
Olen puhunut,
~Myrskyvaroitus alias Ukkossydän~