Tekstiilipainatus

• Vaatteiden riippukuljetukset ovat viime aikoina voimakkaasti yleistyneet, niin viennissä kuin myös kotimaan kuljetuksissa. Riippuvana vaatteet saadaan rypistymättöminä kaupan rekkiin.

• Riippukuljetukset on erikoiskuljetusmuoto, johon tarvitaan sopiva kalusto sekä tähän erikoistunut edustajaverkko ulkomailla. Kuljetuksia tarjoavat Huolintakeskus, Polargarment, Finngarment, Arisaukko Oy ja Matkahuolto. Edellisten lisäksi myös VR kehittelee omaa kuljetusjärjestelmäänsä.

Riippukuljetuksia kotona ja ulkomailla

Vaatteiden riippukuljetukset ovat viime vuosina voimakkaasti yleistyneet. Vaatteita viedään ja tuodaan riippuvina sekä kuljetetaan kotimaassa vaatetustehtailta vähittäiskauppoihin ympäri maata. Vienti ulkomaille on nykyisin yli 15 miljoonaa vaatetta vuodessa. Kotimaassa vaatteita kuljetetaan riippuvina useita miljoonia kappaleita. Arvioiden mukaan jo pääosa suomalaisista vaatteista viedään riippuvina. Siirtymä perinteisestä laatikkopakkauksesta riippulähetyksiin on ollut voimakas. Vientiä on lähes kaikkiin Euroopan maihin, erityisesti suomalaisten tärkeimmille markkina-alueille Pohjoismaihin ja Keski-Eurooppaan. Myös Neuvostoliittoon viedään vaatteita riippuvina.

Rypistymättöminä perille

Vaatteiden riippukuljetukset ovat yleistyneet, koska ne halutaan siisteinä ja rypistymättöminä perille. Kuljetusten ajaksi ne suojataan muovikalvolla. Riippukuljetus on erikoiskuljetusmuoto, johon tarvitaan sopiva kalusto ja tähän erikoistunut edustajaverkko ulkomailla. Kuljetukset sisältävät yleensä kuljetuksen ja jakelun kohdemaassa. Ei ole mikään ongelma viedä vaatteet johonkin maahan, paljon vaikeampaa on järjestää nopea jakelu tietyn alueen vähittäiskauppoihin. Se vaatii osaavan jakeluverkoston.

Tuonti kasvussa

Vaatteiden tuonti riippuvana on viime aikoina kasvanut vientiä nopeammin. Vaatteita tuodaan mm. Ruotsista, Tanskasta, Länsi-Saksasta, Hollannista, Portugalista, Ranskasta, Italiasta, Tšekkoslovakiasta ja Puolasta. Tuonti pyritään järjestämään vientiriippukuormien paluukuormiksi. Paluukuormiksi voidaan ottaa myös kankaita ja huonekaluja. Vaatteiden tuontia on myös Kaukoidästä, jolloin ne voivat tulla sieltä riippukonteissa. Kotimassa vaatteita kuljetetaan nykyisin useille kymmenille paikkakunnille, lähinnä suuriin asutuskeskuksiin. Pienille paikkakunnille jakelureitit eivät yleensä ulotu, koska kuljetukset eivät ole silloin taloudellisesti kannattavia. Maamme vaatekauppa on yleensä keskittynyt suurempiin asutuskeskuksiin ja usein vielä saman kadun varteen, jolloin kuljetusten järjestäminen on helppoa.

Ensin keskusterminaaliin

Vaatteet kerätään ensin keskusterminaaliin, joka sijaitsee pääosalla kuljetusliikkeitä Lahdessa, Polargarmentin terminaali on tosin Turussa. Siellä eri tehtaiden samaan suuntaan menevät lähetykset kootaan yhteen autoon ja jaetaan tietyn aikataulun mukaisesti. Kuljetusliikkeet takaavat vähintään yhden jakelukerran viikossa. Etelä-Suomen suuriin asutuskeskuksiin jakelu on lähes päivittäin. Paluukuormiksi kerätään kauppoihin jaettavia riippukuljetuseriä eri vaatetustehtailta.

Suurimmat kuljettajat

Riippukuljetuspalveluja tarjoavat nykyisin suuremmassa mittakaavassa Huolintakeskuksen Finnish Garment Service, Polar-expressin Polargarment, Finnfrigon Finngarment ja Oy Arisaukko Ab. Tämän lisäksi kuljetuksia suorittaa joukko yksityisiä liikennöitsijöitä ja vaatetustehtaiden omia autoja. Matkahuolto on kehitellyt oman riippukuljetussysteeminsä ja Valtionrautatietkiron kehittelemässä omaa järjestelmäänsä.
SUOMALAISET OSAAVAT PAKATA
Suomalaiset osaavat pakata tuotteensa hyvin. Samaa ei aina voi sanoa ulkomaisista kangastoimittajista, jotka usein pakkaavat kangaspakat ohueen muoviin. Kuljetuksiin liittyvät asiat jäävät tehtaissa usein aivan liian vähälle huomiolle, vaikka niiden parempi hoitaminen parantaisi yrityksen toimintaa ja alentaisi kustannuksia.

Liian vähän huomiota

Vaatteiden valmistaminen on nykyisin varsin kansainvälistä toimintaa. Niitä tehdään hyvinkin kaukana varsinaisesta markkina-alueesta. Suomalaisetkin pyrkivät myymään yhä suuremman osan tuotannostaan ulkomaille. Pakkaaminen, kuljetukset ovat silloin entistä tärkeämpiä toimintoja. Suomalaisten ongelmana ei ole kuljetusmatkojen pituus, vaan tarve saada vaatteet vähittäiskauppaan nopeasti ja rypistymättöminä.
Valmistukseen käytettävät kankaat tulevat usein myös ulkomailta pääosin Etelä- ja Keski-Euroopasta, - maista, joissa kuljetusmoraali on huono ja toimitukset usein myöhässä. Kun vaatetustehtaissa tänään kaikki voimavarat on käytettävä tuotekehitykseen, myynnin ja tuotantotoiminnan hallintaan jäävät kuljetuksiin liittyvät asiat aivan liian vähälle huomiolle, vaikka niiden parempi hoito auttaisi yrityksen toimintaa ja alentaisi kustannuksia.

Tuontikuljetukset

Kankaiden tuontikuljetukset aiheuttavat usein ongelmia, koska erityisesti Etelä-Euroopassa kuljetusmoraali on kehno. Tavarat menevät helposti sekaisin ja selvittely voi viedä aikaa viikkojakin, koska pakkausten päällysmerkintä ja tietoa esim. tavaran vastaanottajasta ei aina ole. Esim. kangaspakkoja pakataan ohueen muoviin, vaikka tiedetään, että tällainen pakkaus ei kestä ehjänä vastaanottajalle saakka. Silloin on ainakin päällimmäinen kerros kangasta pilalla. Ohut muovi on kerta kaikkiaan riittämätön kangaspakan pakkausmateriaali. Parempaa pakkaamista tulisi jokaisen ostajan vaatia.

Kangastehtaiden tulisi myös paremmin ja aikaisemmin informoida kuljetusliikkeitä kankaiden kuljetusaikatauluista. Silloin kangaserälle voidaan varata tila ensimmäisestä mahdollisesta kuljetuksesta. Kuljetusliike ja huolitsija joutuvat tahtomattaan ikävään välikäteen, kun kangas ei tule tehtaan lupaamassa aikataulussa Suomeen. Tilanpuute kuljetusautossa on huono selitys, kun kangaserä on muutenkin myöhässä. Valitettavasti kangastehtaan ja agentit hämäävät ostajia liian usein. Kun kangaserä on lähtenyt tehtaalta se ei tarkoita sitä, että kangas on matkalla Suomeen. Tehtaalta kangaserä viedään kuljetusliikkeen terminaaliin odottamaan Suomeen lähtevää autoa. Aikaa voi kulua useitakin päiviä Jokaisen ostajan tulisi vaatia myyjältä täsmällisempää tietoa, silloin monilta ongelmilta vältyttäisiin. Kun sitten kangaserä on suomalaisen huolintaliikkeen paikallisen edustajan hallussa, voi huolitsijakin auttaa ostajaa toimitusaikavalvonnassa. Vientikuljetukset Suomessa kuljetusmoraali on korkealla ja suomalaiset ovat aivan liian sinisilmäisiä. Vientipakkausten päältä ei saisi näkyä mitä tavaraa pakkaus sisältää. Lähettäjän nimikin voi olla liikaa. Tuotemerkki tai tunnetun lähettäjän nimi 1. on kuin kehotus varkaille: ota tästä! Tästä syystä ulkomaille meneviin kuljetuslaatikoihin on turha painattaa mainostekstejä, niiden mainosarvo on mitätön.

Vastuukysymykset välivarastointivaiheessa esim. ulkomaisessa terminaalissa, jossa tavaraa saattaa hävitä ovat vaikeita. Siksi varastamista kannattaa vaikeuttaa mahdollisimman paljon. Kuljetussysteemit ovat viime vuosina kehittyneet, tavarat kulkevat yksiköissä ja pakkaukset ovat parantuneet, mutta häviämisriski lastauksen ja purkauksen aikana on säilynyt.

Suomalaiset pakkaavat tuotteensa hyvin, ja pakkausten päällysmerkinnät ovat kunnossa. Tuonnissa sen sijaan on paljon parantamisen varaa.
Vakuutuksia eivät suomalaisetkaan osaa hoitaa. CIF-ehto ilman vakuutusta on vieläkin turhan yleinen! Tietysti on aina yrityksiä, jotka laskevat, että mahdolliset vahingot ovat kustannuksiltaan pienempiä kuin vakuutusmaksut. Suosittelen kuitenkin kuljetusvakuutusten ottamista, kun tiedän mitkä vaarat tavaroita vientikuljetusten aikana vaanivat.

Viimeistämö on tekstiilituotannon eräässä mielessä ratkaisevin vaihe. Vaikka hyvä lanka ja virheetön ku­donta ovatkin ehdottomia edellytyksiä teknisesti onnistuneelle kankaalle, voidaan lopputulokseen suuresti vaikuttaa hyvällä viimeistelyllä. Viimeistelyn osuus tekstiilituotannon ketjussa saattaa kuitenkin olla monelle tuntematon.

Teollisuuden ja kuluttajan hyödyksi

Viimeistyksellä pystytään vaikuttamaan kankaan eräisiin sekä vaatetusteollisuuden että kuluttajan kannalta tärkeisiin kankaan ominaisuuksiin.

-     Vaatetusteollisuuden kannalta kankaan on oltava ompeulvalmis. Ns. raakakangas, joka tulee kutomosta viimeistämöön, ei täytä niitä ominaisuuksia, joita korkeatasoinen vaatetustuotanto edellyttää.

-     Leikkuuta varten on kankaan leveyden oltava oikea ja tasainen. Kankaan mahdolliset virheet on poistettava tai merkittävä. Suuret ompelunopeudet edellyttävät myös, että liima- ja tukiliinat pysyvät kankaassa kohdallaan. Kudesuoruuden on oltava moitteeton ja kutistumisvaran joka kohdasta samanlainen.

-     Kuluttaja vaatii kankaalta puhtautta, esteettistä ulkonäköä, värin­ kestoa ja lujuutta. Kutistuvuuden ja rypistyvyyden suhteen asetetaan myös vaatimuksia. Erityisesti silloin, kun vaatteiden ajatellaan kestävän useampia käyttökausia, on tärkeää, että kutistuvuus on minimissään.

Täsmällisyys A ja 0

Tekstiilitehtaan viimeistämö kokee toimitusaikapaineen erityisen kovana. Vaatetutehdas, joka itse toimii tiukoissa aikarajoissa, vaatii kankaan toimittajalta vastaavaa täsmällisyyttä.

-     Kutomon pienet viivästymiset eivät vielä kaada asiaa. Tullessaan kangas saattaa kuitenkin olla sen verran myöhässä, että viimeistyksellä ei ole enää pienintäkään viivästymivaraa. Viimeistämön tehtävänä on tällöin yhteydenotto markkinointiin, joka informoi asiakastaan. Silloin on parasta pysyä lupaamassaan aikataulussa - kaksi kertaa eteenpäin siirretty toimitus ei herätä luottamusta asiakkaassa.

Viimeistämö käsittelee myös mahdolliset laatua koskevat reklamaatiot, koska sen tehtävänä on tarkastaa ja luokitella lähtevät kangastoimitukset.

Erilainen kustannusrakenne

Viimeistys poikkeaa tekstiilitehtaan muista tuotantovaiheista kustannusrakenteeltaan. Siellä työpaikkojen osuus on pienempi kuin esimerkiksi kutomossa. Sen sijaan vesi-, energia­ ja kemikaalikustannukset ovat huomattavia. Väri- ja kemikaalikustannukset nousevat myös korkeiksi sekä villan että puuvillan viimeistyksessä käytetään runsaasti erilaisia lopputulokseen vaikuttavia aineita. Konekanta on viimeistämössä varsin vaihtelevaa. Kaikki työvaiheet poikkeavat toisistaan ja kullakin on oma tehtävänsä. Kankaat kulkevat yleensä muutaman viikon pituisen jakson aikana tietyn viimeistelyreitin läpi. Itse käsittely ei kokonaisuutena vie tuotetta kohden enempää kuin muutaman tunnin, mutta läpimenoaikaa pidentää erien odottelu eri pisteissä. Koko tuotannon järjestely koostuu kangaserien välisestä yhdistelystä mahdollisimman järkevän kokonaisuuden ja taloudellisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Villan ja puuvillan viimeistys erilaista

Tekstiilituotantoon kuuluu sekä villakankaita että keveitä puuvillatyyppisiä materiaaleja. Villan ja puuvillan viimeistys eroaa melkoisesti toisistaan.

• Villan viimeistelyssä on mekaanisella viimeistyksellä suurempi osuus. Villa mukautuu herkemmin mekaaniselle muokkaukselle ja muuttaa muotoaan sen mukaan. Märkäviimeistyksessä kutomosta tulevan villakankaan jäljellä olevat jännitykset laukaistaan ja kangas fikseerataan, kiinnitetään siihen muotoon, jossa sitä on tarkoitus käyttää. Tarvittaessa suoritetaan kappalevärjäys, ja sen jälkeen kuivaviimeistys, jossa materiaali saa lopullisen ulkonäkönsä.

• Villa on lampaan selästä valmiiksi vaatteeksi muuntuessaan periaatteessa aivan samaa kuitua; siihen ei lisätä kemikaaleja matkan varrella. Puuvillan viimeistys eroaa villasta huomattavasti: siinä käytetään enemmän kemikaaleja halutun tuloksen aikaansaamiseksi.

• Asettamiemme sisäisten laatustandardien täyttäminen aiheuttaa viimeistelyssä kankaiden uudelleenkäsittelyjä, jotka tapauskohtaisesti saattavat aiheuttaa toimitusten viivästymisiä. Seurauksena tästä on kuitenkin asiakkaan kannalta tasaisempi laatu ja parempi taloudellinen lopputulos.

Raakanahka - vuota

Teurastamot koti- ja ulkomailla ovat keskitettyjä vuodan tuottajia. Sieltä vuodat tuodaan laiva-, juna- tai autokuljetuksina tehtaalle, jossa ne varastoidaan. Vuotavarastossa ne lajitellaan laadun, koon ja vahvuuden perusteella, suoritetaan vastaanottopunnitus ja muodostetaan työerät. Jokainen vuota leimataan työ­ erän numerolla ja lisäksi sarjalla muita numeroita, joiden perusteella laskentaosasto tekee omat yhdistelmänsä.

Nahan valmistuksen ensimmäinen merkittävä työvaihe on vuotien pesu kela-ammeessa, jossa säilöntäaineet ja kuljetuksen tai varastoinnin aikana tarttunut lika poistetaan. Pesun jatkona seuraa liko samassa kela-ammeessa. Tarkoituksena on saada vuota samankaltaiseksi kuin se oli heti teurastuksen jälkeen. Tässä yhteydessä kuitenkin osa vuodan vesiliukoisista, nahalle merkityksettömistä, aineista peseytyy pois. Tarkoituksenmukaisesti pestyt ja liotetut vuodat kaavitaan. Niiden lihanpuolelta poistetaan sinne jääneet liha- ja rasvajätteet.

Erittely

Erittelyssä erkanevat tuotteet eri valmistuslinjoille, turkis omalleen, vuodat ja nahat omalleen.

Turkis

Turkisnahat pestään kemiallisesti kela-ammeessa. Tarkoituksena on puhdistaa villa sekä suorittaa nahassa olevan luonnonrasvan epätasaisen jakautuman tasoitus, samoin määrälyissä tapauksissa rasvan emulgointi ja poistaminen. Tämän jälkeen poistetaan vesi turkisnahoista, jotta villan esileikkuu saadaan onnistumaan.

Villa

Esileikkuulla tarkoitetaan koneellista villan tasausta lähemmäksi lopullista turkiksen villan pituutta. Sivutuotteena saatu villa erotetaan kulkemaan omaa tuotantolinjaansa. Villa kuivataan tyhjiökuivaajalla ja kosteus tutkitaan laboratoriossa. Mahdolliset roskat, takkuiset ja eri väriset osat poistetaan sekä puhdas lajiteltu villa paalataan ja punnitaan.

Nahka

Vuodat käsitellään kela-ammeessa kalkkiliuoksessa, johon tarpeen mukaan on lisätty erilaisia prosessin kiihdyttäjiä, alkalisuutta sääteleviä tai rasvaa saippuoivia ai­neita. Tätä vaihetta pidetään yhtenä ratkaisevimmista nahan lopullista luonnetta ja ominaisuuksia määrättäessä. Kalkitus on muuttanut vuodan melkoisesti. Se on paisunut ja jäykistynyt alkalien vaikutuksesta. Tällaista kalkittua vuotaa sanotaan nahakseksi. Sen lihanpuolella olevat liha- ja rasvajätteet poistetaan kaavinkoneella, jossa terävät terät leikkaavat mainitut osat pois ja jotka sitten ohjataan omaa reittiään samoin kuin leikkausvaiheessa vielä poistettavat jätteetkin.

Nahan käyttötarkoituksen mukainen vahvuus määrätään jo näin alkuvaiheessa ja siksi nahaksille suoritetaan halkaisu. Se on vaativa konetyö. Nahas syötetään koneen vaakatasossa liukuvaa vanneterää vastaan. Terän yläpuolella on vetotela, jonka etäisyyttä terästä säädetään halutun vahvuuden mukaan. Näin saatu nahas on tarkalleen määrätyn vahvuinen, mutta haljas epätasainen.

Pintanahas, haljas

Haljaksen vahvuus riippuu otetun nahaksen vahvuudesta ja epätasaisuus- ja vahvuusvaihtelut ovat vuotien eroavuuksista johtuvia. Halkaisun jälkeen haljas jaetaan usean osaan leikkaamalla. Sen käyttökelpoisin keskiosa, selkämä, valmistetaan nahaksi, pitkäkuituiset osat säilötään ja toimitetaan keinosuoliteollisuuden raaka-aineeksi. Ohuet lyhytkuituiset osat käytetään selatiinin ja liiman valmistukseen. Sekä pinnallinen nahas, että arvohaljas punnitaan ja niille suoritetaan kalkinpoisto ja peitta. Se on nahaksessa olevan alkalin neutralointi ja pH:n säätely hapansuolojen tai happojen avulla peitan entsyymien toimintaedellytyksille sopivaksi. Peittaprosessi katkaistaan sen jälkeen, kun eri tunnustimin on todettu tavoiteltu tulos ja nahat piklataan.

Parkitukset:

• kivennäisparkitus
• kasvisparkitus - tai näiden
• yhdistelmäparkitukset

Parkituksen valinta riippuu nahalle halutuista käyttöominaisuuksista. Samoin kuin erilaiset parkitusaineet antavat oman tyypillisen parkituksen, saadaan myös erilaisilla menetelmillä erilainen lopputulos. Käytetään amme-, kela-amme- ja rumpuparkitustapoja. Useimmiten parkitus jakaantuu aluparkitukseen ja varsinaiseen parkitukseen. Parkitustapahtumaa, sen etenemistä, seurataan tarkasti erilaisin menetelmin koska virheiden mahdollisuus on suuri eikä niitä voida korjata. Pieni lepoaika parkiluksen jälkeen on aina paikallaan. Sen aikana prosessissa muokatut. kuidut asettautuvat ja samalla parkitsevat aineet lopullisesti sitoutuvat nahkaan. Parkituksessa nahas on muuttunut nahaksi. Tämän jälkeen nahka on valmis vaikka jatkokäsittelyyn, esim. brodeeraus.

Viimeistely

Nahanvalmistuksen viimeisiä työvaiheita ovat viimeistelyt, jotka tuntuvasti vaikuttavat nahan lopulliseen ulkonäköön. Valmistuksen kestäessä on valppaasti seurattava kemiallisia ja mekaanisia työvaiheita sekä niissä käytettävien aineiden ominaisuuksia ja vaikutuksia. Labora­toriossa ja koenahkimossa asiantuntijat seuraavat tulok­sia ja tekevät ja jatkuvasti pieniä esikokeita. Parkituksen jälkeisten työvaiheiden osalta eriytyvät turkiksen, pintanahan ja mokan valmistusprosessit. Seuraavassa lyhyesti näiden tuotteiden vaatimista erikoiskäsittelyistä.

Turkis

Turkiksen viimeistely kohdistuu sekä villa. että lihapuoleen. Villan leikkuun tarkoituksena on saada tasainen tarkalleen toivotun mittainen villa, Joka sitten plastisoinnin avulla kyllästetään ja kuumakiilloitetaan. Näin saadaan suojakalvovillan pinnalle ja kaunis kiilto turkikselle.

Seuraava työvaihe on värjäys, jossa villa ja mokka värjätään erikseen, eri menetelmin ja erilaisilla väriaineilla. Värjätyt nahat kuivataan. Kuivuttuaan ne ovat kovia ja jäykkiä. Pehmeyden ja notkeuden saavuttamiseksi nahat on kostutettava ja sen jälkeen pehmitettävä koneellisesti. Sitten seuraa villan kiillotus ja tasausleikkuu. Kun vielä pölyn poisto on suoritettu ja turkisten laatu tarkastettu, ovat nahat valmiita pinta-alamittaukseen, josta ne siirretään varastokäsittelyyn.

Pintanahat

Pintanahkojen viimeistely suoritetaan nahan käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla ja yleisesti se noudattaa seuraavia työvaiheita:

Suoritetaan pinnan pesu, jolla varmistetaan viimeisteen tarttuminen nahan pintaan. Sitten on vuorossa pohjustus, jonka kuivuttua konesilitys. Silityksessä lämmin, melkein kuuma puristus muodostaa sulkukerroksen nahan pinnalle. Pohjustuksen päälle tehdään harjavärjäys, jossa pigmentoitu vii meiste harjalla levitetään nahan pinnalle, hieman hangaten tarttumisen täydellistämiseksi. Sen päälle annetaan seuraava värikerros ruiskuvärjäys ­ koneessa, jossa nahat kulkevat kuivaustunnelin ja jäähdytysyksikön kautta seuraavaan työvaiheeseen, silitykseen tai martiointiin. Silitys sileäksi tarkoitetuille ja martiointi pintakuvioitaville nahoille.