Hiusongelma, vol. 37196
Hiukset ovat minulle ikuinen ongelmien pesäke. Omani ovat luonnossa maantien harmaat (tosin tätä värielämystä ei ole todistettu varmaan lähemmäs kymmeneen vuoteen) ja melko taipuisat. ”Melko” sanalla tarkoitan sitä, että osa päästäni voi olla luonnostaan korkkiruuvikiharalla, kun toinen osa on täysin suorana. Eli ihan mahtavaa.
Olen elämäni varrella jo ehtinyt kokeilemaan useita eri värejä – niin punaista, lilaa, mustaa, brunettea, blondia kuin jopa sinistä – ja monen monta erilaista mallia, alkaen pitkästä suorasta päättyen lyhen lyheen ”pixie” tyyliin. Mikään näistä ei kuitenkaan ole tuntunut juuri siltä oikealta.
Nyt olen taas marssimassa kohti kampaajan penkkiä. Olen lähes 100% varma, että nyt haluan hyvin vinoon leikatun polkan. Taidetaan sitä jopa kutsua Victoria Beckham-polkaksi eli sellainen, joka on melko lyhyt takaa niskasta ja pitenee eteenpäin tultaessa. Huomatkaa tuo ”lähes” sana 😉
Polkka ainakin on helppohoitoinen, kun ei juuri tarvitse mitään aineita sinne lykätä. Huoh, suuret ovat ongelmat…
Tässä olisi ehkä kannattanut mainita, että mulla on nyt päässä suoristus permanentti eli minkäänlaista kiharuutta ei ole havaittavissa 🙂
Ja föönaan tukkani joka tapauksessa aina, joten en sitä laske vaivalloiseksi.
Mutta puhutte kyllä molemmat asiaa. Mietin asian vain siltä kannalta, että omien kokemusteni perusteella, polkka on ollut yksi niistä helpoimmista. Varsinkin tällaiselle, joka ei juuri jaksa pakertaa nutturoiden ja muiden kimpussa. Ja vaatimuksena tällekin polkalle on juuri se, että saan vedettyä sen tarvittaessa pienelle ponnarille.
joo jos sulla on kihartuvat hiukset ni mitä lyhyemmät niin sitä enemmän ne sojottaa eli jos haluat siitä polkasta sileän/kauniisti kihartuvan ni kyl sä sitä joudut laittamaan! pitkät hiukset on helpommat, ne saa ponnarille/pannalle/letille/nutturalle arkikäytössä jolloin pienellä vaivalla saa nätiksi, lyhyet joutuu aina stailaamaan että ne näyttää hyvälle.